Eino Vastaranta: Kohtauksia

Eino Vastarannan aforismikokoelma Kohtauksia (Tampereen aforismiyhdistys, 2018) sisältää aforismeja ihmisluonnon ja luonnottomuuden kohtauksista: mielihalujen ja odotusten, omapäisyyden ja kirjoittamattomien sääntöjen, hiljaiselon ja kommunikaatioyhteiskunnan.

Eino Vastaranta on uusimaalaistunut reunahuomautusten tiivistelijä. Häneltä on aiemmin julkaistu aforismikokoelma Vastalauseita (Suomen aforismiyhdistys, 2012) ja Mark Twainin nykysuomennettuja sitaatteja sisältävä teos Sopimattomia elämänohjeita (Savukeidas, 2015).

Heittelemme kohteliaisuuksia kuin bumerangia.

Oman nenän päästä alkaa perspektiiviharha.

Mitä antaa sille, jolla on jo kaikkea? Suhteellisuudentajua.

Tähtihetkeni: räjähdin, kutistuin kääpiöksi.

Ihmiselo, ihmisyys – loka, marras.

Asko Ahonen: Varmuuden vaihtoehdot

Asko Ahosen aforismikokoelma Varmuuden vaihtoehdot (Tampereen aforismiyhdistys, 2018) sisältää ajatelmia lähtien kosmologiasta ja päätyen biologian kautta moraaliin. Jotkut ovat kysyviä, toiset toteavia, osa lievästi kyynisiä.

Tamperelaisen Asko Ahosen ajatelmia on julkaistu hänen edellisessä aforismikokoelmassaan Epävarmuuden aika (Sanasato, 2014) sekä Tiheiden ajatusten kirjassa (Suomen aforismiyhdistys, 2011).

Kokoelma sisältää Raija Heikkilän aforismeihin sovitettuja piirroksia.

Teos on myynnissä kirjakauppa Teos & Tulenkantajissa Tampereella.

Mielenkiintoisinta on aika juuri ennen alkua. Ja lopun jälkeen.

Sivistys: anatomisesti ajatellen se on iho.

Ongelma on siinä, että pidämme toisia objekteina. Subjekteja he ovat.

Aasin vauhti on suhteessa porkkanan kokoon.

Kun alkaa asettua paikoilleen, mielipiteetkin tekevät niin.

Niin kyyninen, että uskoo rehellisyyteen.

Matti Saurama: Ajatella, aforismeja!

Matti Sauraman kokoelma Ajatella, aforismeja! (Books on Demand, 2018) alkaa vahvasti. Ensimmäisten sivujen perusteella kirja vaikuttaa paitsi kasatulta myös toimitetulta ja aforismit ovat sekä huolella muotoiltuja että kiinnostavia.

Tässä poimintoja:

Kovin usein punnitaan niitä mahdollisuuksia joita ei ollut.

Hedelmät taivuttavat puun. Tyhjä oksa nostaa itsensä.

Rannan hiekka pakotettiin lasiksi pitämään vesi sisällään.

Pelko on paras pukea aamulla hyvin.

Seinän tehtävä ei ole suojata vaan erotella.

Valitettavasti tasokkaan alun jälkeen aforismit muuttuvat haparoivammiksi eikä kielikään ole yhtä hallittua ja tyylikästä. Vaikuttaa ikään kuin kokoelmaa varten pöytälaatikosta olisi jouduttu kaivamaan myös lauseita, joita ei olisi kannattanut laittaa kansien väliin. Aforismeissa on myös viitteitä päivänpolitiikkaan, jonka vuoksi ne kestävät heikosti aikaa.

Tässä esimerkkejä aforismeista, joista luopuminen olisi nostanut kokoelman tasoa:

Loukkaa mua syvältä se tuntuu niin hyvältä.

Nuori se etsii elämän tarkoitusta: e mail ei halmeil.

Kaikki asiat eivät esirukouksin ja vesijumpalla parane.

Itsetunnon hiivaksi perustettu katteeton tili räjäyttää pankin.

Kirjan takakanteen on saatu suositukset kolmelta nimekkäältä henkilöltä. Niiden sijaan olisi kannattanut pyytää toimitusapua luotettavalta lukijalta, jolla olisi ollut rohkeutta myös rakentavaan kritiikkiin.

Päivölän aforismipäivät

Tervetuloa Päivölän virkistyskotiin Nummelaan aforismipäiville sunnuntaina 19.8.2018.

Aforismipäivän teemana on kirjoittaminen, jota lähestytään eri näkökulmista tehtäväkokonaisuuksien avulla. Päivän keskiössä on kirjoittaminen. Erityisesti oman tekstin tuottaminen.

Kirjoittamiseen liittyviä pajoja on neljä, joita vetävät kirjailija ja filosofian tohtori Liisa Enwald, runoilija ja aforistikko Timo Salo, filosofi Janne Tompuri sekä nykytaiteilija ja aforistikko, aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Minka Heino.

Ohjelma

12.00 Tapahtuman avaa Päivölän isäntä Mikael Mäkelä.

12.15 Elämäntarinallisen esseen kirjoittaminen. Aforismeja oman elämän pohjalta. Pajan vetäjänä Liisa Enwald.

13.15 Lounas

14.00 Kirjoitettu, kuvitettu, piirretty ja sanoitettu aforismi. Mitä ajatuksia piirros voi herättää ja miten eri tavoin sama ajatus piirtyy sanoiksi ja kuviksi. Pajan vetäjänä Timo Salo.

14.45 Filosofinen vuoropuhelu aforistiikassa. Työpajassa jäljitellään ja kyseenalaistetaan tunnettuja ajattelijoita sekä pilaillaan heidän kustannuksellaan. Pajan vetäjänä Janne Tompuri.

15.30 Kahvitauko

16.00 ”Terveiset täältä”, kirjoitetaan aforismeja Päivölässä olevan postikorttinäyttelyn avulla. Näyttelyyn voi  tutustua Vihdin uutisten sivuilla. Pajan vetäjänä Minka Heino.

16.45 Päivän yhteenveto.

17.00 Tilaisuus päättyy

Osallistuminen

Päivölän aforismipäivä on kaikille kiinnostuneille avoin kirjallisuustapahtuma. Osallistumismaksu on 35 euroa ja se sisältää pajakokonaisuudet, lounaan ja kahvin. Osallistumismaksu maksetaan ennakkoon Suomen aforismiyhdistyksen tilille FI59 1470 3000 2560 35. Viesti: Päivölän aforismipäivät 2018.

Lisätiedot ja sitovat ilmoittautumiset 12.8.2017 mennessä Minna-Karoliina Heinolle: puheenjohtaja@aforismiyhdistys.fi.

Tapahtumapaikka

Päivölän virkistyskoti sijaitsee osoitteessa Taivaantie 41, 03100 Nummela.
Puhelin 050 548 2356 tai 09 2222 320.
Sähköposti: paivola@elisanet.fi
Kotisivut: www.paivolanvirkistyskoti.fi

Ilmoitathan mahdolliset ruoka-aineallergiat suoraan Päivölän virkistyskotiin / Mikael Mäkelä, jotta niihin osataan varautua.

Saapuminen

Päivölässä on mukavasti parkkitilaa. Jos saavut bussilla ilmoitathan tulostasi Minna-Karoliina Heinolle (puheenjohtaja@aforismiyhdistys.fi). Järjestämme kyydin Nummelan linja-autoasemalta Päivölän virkistyskotiin ja takaisin linja-autoasemalle.

Helsingistä Kampin linja-autoasemalta laiturilta numero 26 lähtee bussi numero 280 klo 10.58.  Bussi on perillä Nummelassa klo 11.50. Lippu maksaa noin 10 euroa. Nummelasta Helsinkiin lähtee Nummelan linja-autoasemalta laiturilta 1  bussi 280 klo: 18.05. Lipun hinta on noin 10 euroa.

Tapahtuman järjestää Suomen aforismiyhdistys yhdessä Päivölän Virkistyskodin kanssa.

Lämpimästi Tervetuloa!

Olavi Koivukangas: AFORISMI Hiottu timantti

Olavi Koivukankaan kirja AFORISMI Hiottu timantti (OK-kirja, 2018) tuo mieleen ajatelmakokoelmat, jollaisia joitakin vuosikymmeniä sitten annettiin ylioppilaslahjoiksi. Mielleyhtymä ei ole sattumaa, sillä kirjaan on poimittu mietelmiä mm. V. A. Koskenniemen Vaeltavasta viisaudesta.

Poimintojen joukossa on myös Koivukankaan mietteitä. Hänen omille ajatelmilleen on silti varattu erillinen osasto. Kovin omia ainakaan kaikki niistä eivät ole. Koivukangas on esimerkiksi ottanut nimiinsä vanhan suomalaisen sananlaskun ”Aamun virkku illan torkku, se tapa talon pitää.”

Kirjaan on kerätty niin sananlaskuja, puheenparsia kuin pitemmistä kokonaisuuksista poimittuja sitaattejakin. Koivukankaan omiksi nimetyt tekstit rinnastaisin tuttaville annettuihin hyvää tarkoittaviin neuvoihin (”Älä anna periksi!”) ja konsulttien motivointipuheisiin (”Be yourself!”). Aforismeja ne eivät ole.

Tekijä olisi voinut jättää itsensä hiukan sivummalle. Esimerkiksi Pertti Paasiolta lainattu lausahdus tuntuisi vaivaannuttavalta ilman kielioppivirhettäkin: Ulkomailla on ollut masentavaa kertoa olevansa Turusta, kun aina on heti kysytty: ”Tunnenko Olavi Koivukankaan?”

Olen lukenut hyviäkin omakustanteita (joihin oman kustantamon julkaisema kirja rinnastuu). Usein ongelmana kuitenkin on, että tekijä luottaa liiaksi arvostelukykyynsä. Hyvään kirjaan tarvitaan yleensä kirjoittajan lisäksi kustannustoimittaja tai vähintään yksi luotettava lukija, joka uskaltaa osoittaa tekstin heikot kohdat.

Koivukankaan kirjaa voi kuitenkin kiittää sen lopussa olevista lukijan ajatelmille varatuista sivuista. Monenlaiset kirjat herättävät ajatuksia. Myös tämä.

Kirjailija Pauli Luoma täyttää 50 vuotta

Pauli Luoma, valokuva Marko Laihinen

KIRJAILIJA PAULI LUOMA TÄYTTÄÄ 50 VUOTTA (12.7.2018)

Pauli Luoma (s. 12. heinäkuuta 1968 Turku) on Turussa asuva kirjailija. Vuosi 2018 on hänelle kaksinkertainen juhlavuosi: hän viettää 20-vuotistaiteilijajuhlaansa sekä täyttää 50 vuotta.

Luoma debytoi runoilla vuonna 1998 Varsinais-Suomen taidetoimikunnan Reviiri-antologiassa. Hän on julkaissut kolme aforismikokoelmaa. Hän kirjoittaa myös pienoisesseitä (fragmentteja), joita on julkaistu useissa lehdissä sekä kolmessa kokoelmassa.

Luoma on tullut tunnetuksi muun muassa aforismeja sisältävästä kyytrilogiastaan. Hänen tuorein kirjansa Pudotteluja koostuu omaelämäkerrallisista pienoisesseistä.

Teokset

Kyynluita (aforismeja, 2004)

Kyynkieli (aforismeja, 2005)

Kyyoppi (aforismeja, 2006)

Apinahäkkiteoriat (pienoisesseitä, 2007)

Tästä huoneesta ei puutu kukaan (pienoisesseitä, 2016)

Pudotteluja (pienoisesseitä, 2018)

PAULI LUOMAN AFORISMEJA

Meidät on luotu etsimään totuutta, mutta elämään ilman.

Parhaimmillaan punaisen maton alle lakaistiin kansakunta.

Maailman organisoiduin asia on valhe.

Näinä aikoina valheen vastakohta on hiljaisuus.

Todistelun ongelma: pitäisi saada maailmankaikkeus mahtumaan nyrkkiin.

Aito moraali on pyyteetöntä, liikennemerkki, ei itse tiedä minne ohjaa

Muutama outo ihminen suu pirunkierteellä meidän kaikkien puolesta

Moderni maailma on tilaisuus. Savimajoissa olemme rehellisimmillämme.

Hyvien uutisten kanava, katsojina kenties kissoja ja koiria.

Nähdä ihminen hyödyllisenä: hän tulee pelastamaan maailman, jonka aiheutti.

Pahuuden kiistämisessä tulee vastaan kannattavuusongelma.

Jotkut pakenevat yhteiskuntaa perustamalla yhteisöjä.

Ei valtio ketään vainoa, vaan siihen sopeutujat.

Vankia sopeutetaan yhteiskuntaan, ei itseensä.

Rikos, kiitotie maan oloihin. Historia on hittituote, sotia ja levottomuuksia.

Ihmistä hallitaan haavekuvilla. Valta tekee ideoista jättiläisiä.

Lahjakas hallitsee vain alueensa.

Valta vangitsee antajan ja ottajan. Vapauden yhtälö.

Valta kiikaroi, suurimmat vääryydet ovat kontaktilajeja.

Pahan voi sulkea linnaan. Mihin hyvä säilötään?

Joukossa tiivistyy kasvottomuus ja moralismi.

Ei tarvitse tehdä mitään. Työttömyyteen on jono.

Metsä on vihreä, kokematon nuorukainen, aina väärässä.

Kantapään kautta, sopiva etenemisnopeus.

Teksti SF

Tampereen aforismiyhdistykseltä jo neljä julkaisua vuonna 2018

Perinteiset kustantamot suhtautuvat nihkeästi aforismikokoelmiin. WSOY julkaisee kyllä aforismejakin, mutta käytännössä vain, jos tekijän nimi sattuu olemaan Markku Envall tai Pekka Kejonen.

Onneksi on Tampereen aforismiyhdistys, joka tänäkin vuonna on julkaissut jo neljä kokoelmaa. Näistä Suomen aforismiyhdistyksen verkkosivuilla on aiemmin esitelty Jan Blomstedtin Totta toisin sekä Pauli Luoman omaelämäkerrallinen fragmenttikokoelma Pudotteluja.

Kaksi muuta yhdistyksen tänä vuonna julkaisemaa kokoelmaa ovat Jari Autioniemen Vaisuus ja Sauli Salomaan Musta hevonen.

Ilkka-lehden haastattelussa Autioniemi kertoo haluavansa uudistaa aforistiikkaa lyriikan suuntaan. Monet kokoelman teksteistä ovatkin lyhyitä runoja. Kokoelmassa on kuitenkin myös mietelmiä, jotka ovat joko perinteisiä aforismeja tai joiden runomaisuus tulee pelkästään rivinvaihdosta. Tässä poimintoja:

Miten asia saa selvyytensä:

Kenen normeilla tämä sääntöjen purku tapahtuu?


Täytit velvollisuutesi.

Tiedät kuka käyttää ääntäsi.

Kenen puoleen aiot nyt kääntyä?


Löysit lopulta paikkasi ja mielsit itsesi osaksi.


Jos kaikki on päivänselvää, mieti uudestaan.


Uusi aika koittaa, jälleen

lämmitetään uunit.


Ei ole syytä pelätä päiviensä loppua.

Meistä kaikista on siihen.

 

Runo- ja aforismikokoelmia sekä kaksi romaania julkaissut Sauli Salomaa on aktiivinen useissa kirjallisuusjärjestöissä. Uusi kokoelma ei pyri uudistamaan aforistiikkaa, mutta tarjoaa muutamia kiinnostavia ajatuksia:

Havainnointi kehittyy epähuomioista.

 

Nauti ja niele oma polkusi.

 

Tulevan ohjenuoralla sidotaan ranteet.

 

Luonto kulkijaa hidastaa.

 

Leviäisikö paikallaan vai kukkisiko vain?

 

Olin peliin sopimaton pala, koneen viallinen ratas, ihmispatsaan aihio.

Julkaisujen lisäksi Tampereen aforismiyhdistys edistää kiinnostusta aforismeihin järjestämällä vuosittaisia kilpailuja.

Tampereen aforismiyhdistyksen julkaisutoiminnasta on vuonna 2015 kirjoitettu Pro aforismi -blogissa.

Markku Envall: Tavaratalo taivasalla

Jos pitäisi mainita elossa oleva suomalainen aforisti, monille tulisi todennäköisesti ensimmäisenä mieleen Markku Envall. Tuottelias Envall on julkaissut useita aforismi-, fragmentti- ja esseekokoelmia.

Yhteistä Envallin kirjoille lajista riippumatta on keskustelevuus: hänen kanssaan voi olla samaa tai eri mieltä. Tekstejä lukiessa mieleen nousee niin vasta- kuin myötäväitteitäkin.

Nyt Envallilta on ilmestynyt esseekokoelma Tavaratalo taivasalla (WSOY, 2018). Kiinnostavimmillaan Envall on kuvatessaan arkipäiväisiä tapahtumia. Aiheeksi ovat kelvanneet niin markkinoilla poikkeaminen kuin kotikulmien katututtujen kanssa jutustelu. Omakohtaisuutta on löytynyt Envallin aiemmistakin teoksista ja siksi hänen kirjoihinsa tarttuu aina pienellä uteliaisuudella: mitähän hänelle nyt kuuluu?

Omakohtaisuuden riskinä on, että samalla saattaa tulla kertoneeksi jotain myös läheisistään tai tuttavistaan. Tässä kokoelmassa paljastuksia on aiempaa vähemmän. Jäin kuitenkin miettimään, mitä snobiksi mainittu kollega ajattelee, jos tunnistaa itsensä asiayhteydestä.

Esseessään Parisuhteen peruskartta Envall kirjoittaa: ”Lukiessani Anna Kareninaa en päästä selittäjiä itseni ja tekstin väliin.” Tämä on ongelmana myös Envallin kirjallisuutta pohdiskelevissa esseissä: teosten kuvailu ja kirjailijoiden tarkoitusten arvuuttelu eivät lisää kirjojen houkuttavuutta. Esimerkiksi Ian McEwan tulee jatkossakin todennäköisesti jäämään minulle tuntemattomaksi, koska Envallin McEwania sinänsä kehuvan esseen Lapsia ajan hiukkasilla luettuani tämän tuotanto ei tunnu kiinnostavalta.

Kirjan päättävän esseen Ilo Envall aloittaa: ”Minulla on henkilökohtainen ongelma, mutta en usko olevani yksin sen kanssa. En saa iloa ilon aiheista, en lainkaan tai ainakaan tarpeeksi. Usein tunnen, etteivät ilot tee iloiseksi, ilahduta mieltäni.”

Esseen lukeminen kokonaisuudessaan tuo mieleen mahdollisia syitä ilottomuuden kokemukseen. Envall tuntuu yhdistävän ilon tarkoitukseen ja kutsumukseen, vaikka helpoiten ilonaiheita saattaisi löytyä elämän satunnaisuuden ja tarkoituksettomuuden hyväksymisestä.

Yksi resepti ilon löytämiseksi sisältyy kokoelmaan. Esseessä Suuri nauru Envall kertoo Nikolai Gogolin Kuolleet sielut -romaanin avulla tajunneensa ihmisen naurettavuuden. Envall kirjoittaa: ”Olemme huvittavia kaikki, mutta jokainen on huvittava omalla erityisellä tavallaan, tai ainakin tyyppinsä tavalla.” Kun tämän muistaa, iloa saa niin katututuista kuin peiliin katsomisestakin.

Rauni Anita Martikainen: Puiden

Noin vuosi sitten Rauni Anita Martikaiselta ilmestyi aforismikokoelma Kävelykirjoituksia (Mediapinta, 2017). Nyt Martikainen on julkaissut uuden kokoelman Puiden (BoD, 2018), joka sisältää pitkälti samoja aforismeja kuin Kävelykirjoituksia, jonka kustannussopimuksen kirjoittaja on sittemmin purkanut.

Martikainen on kehittänyt tyylin, jossa vähäpuheisesti onnistutaan sanomaan paljon. Lähes kaikkien aforismien sanojen lukumäärä on tässäkin teoksessa laskettavissa yhden käden sormin:

Puut kasvattavat hiljaisuudesta metsän.

 

Sydän hakkaa monta kuolemaa.

 

Mediakautinen.

 

Hangessa koivujen rivit: kauneudesta mustaa valkoisella.

Takakannessa kirjaa kuvataan minimalistiseksi aforismi- ja runoteokseksi. Se on sitä niin hyvässä kuin huonossakin. Kirjan aforismit ja runot ovat taidokkaasti niukoiksi muotoiltuja.

Tekstejä on kuitenkin määrältään vähäisesti: yhteensä alle sata. Usein kokoelmaan suositellaan kerättäväksi noin 250 aforismia. Martikaisen Puiden on laadukas teos, mutta siitä olisi voinut tulla parempi, jos tekijä olisi malttanut vuoden tai pari odottaa uusien aforismien kertymistä.

Kokoelma on tilattavissa täältä.

Ramón Gómez de la Serna: Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja

Suomen aforismiyhdistys on vuosien uurastuksen jälkeen julkaissut valikoiman Ramón Gómez de la Sernan mietelmiä. Kokoelman Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja (Into, 2018) mietelmät on valinnut ja suomentanut Arto Rintala. Teos kuuluu yhdistyksen Pilke-sarjaan.

Kirjan lukeminen kannattaa aloittaa suomentajan kirjoittamasta alkulauseesta, sillä se sisältää tietoa Ramón Gómez de la Sernasta. Ramón (kuten hän halusi itseään kutsuttavan) oli poikkitaiteellinen boheemi, jonka värikkäästä elämästä olisi mielellään lukenut enemmänkin.

Valikoimasta on löydettävissä mietteitä moneen makuun. Tässä omat suosikkini:

Sillat sivilisoivat joet.
 
Nostalgia: muistojen aiheuttama hermosärky.
 
Syntyvä ei tiedä, missä herää.
 
Maailmasta puuttuu jotain, mikä epäilemättä on eräänä päivänä oleellinen osa täydellisyyteen asti kehitettyjä kaupunkeja: kylpylä itsemurhaajille.
 
Jos tunnet itsesi liian hyvin, lakkaat tervehtimästä itseäsi.
 
Todellista lapsuutta on herätä unesta tietämättä tarkkaan, kuka on.
 
Ikuisuus kadehtii kuolevaisuutta.
 
Tuore luuta ei tahdo lakaista.
 
Perintöposliinit käyvät rinnallamme elämässä. Kylmästi, tosin.
 
Tuoleissa, jotka kaatuvat raskaasti kun niille ripustetaan vaate, on ripaus klovnia.
 

Kaikille ilmestyy kerran ryppy, joka vaikuttaa tyynystä tulleelta, mutta se ei enää koskaan lähde pois.

Kokoelman on blogissaan esitellyt Marko Laihinen.

« Older posts