Author: Hanna-Leena Ylinen (page 1 of 2)

Suomen aforismiyhdistys Turun kirjamessuilla

Timo Salo, Janne Tompuri, Hanna-Leena Ylinen ja Minka Heino Turun kirjamessuilla

Suomen aforismiyhdistys osallistui 6.10.2018 Turun kirjamessuille. Hallituksen jäsenet lukivat näytteitä yhdistyksen julkaisemista kirjoista sekä omia aforismejaan.

Hanna-Leena Ylinen ja Minka Heino

Minka Heino luki aforismeja Edith Södergranin kirjasta Kaikkiin neljään tuuleen (Pilke, 2013). Tässä esimerkkejä:

Ei pidä sanoa: kaikkeus, sillä yhdellä käsitteellä ei voi tavoittaa ääretöntä.

Väärinymmärrys on näihin päiviin asti ollut maailman suurin mahti.

Nerokkain on taipuisin ja taipumattomin.

Minkan omat aforismit oli poimittu lapsille suunnatusta Pinnalla. Pop! -kokoelmasta (Suomen aforismiyhdistys, 2017) sekä keväällä 2019 julkaistavasta kokoelmasta.

Kiivetä puuhun. Olla tähti.

Värjötellä ohikulkevien tuulessa.

Ohittamaton tarjous: kohtaaminen.

Hanna-Leena Ylinen oli valinnut esiteltäväksi Hannu Hirvosen kokoelman Kiireestä kantapää (Pilke, 2011):

Kilometritehtaita tarvitaan. Kiinaan on pitkä matka.
 
Ei enää suutareita. Kaikilla lasten tekemät kengät.
 

Tarvitaan taas uhrimieltä. Kenet valitsemme?

Hanna-Leena luki lisäksi omia Työväenkirjallisuuden päivän antologiassa Pöytäkoe (Books on Demand, 2018) julkaistuja aforismejaan. Tässä kolme näytettä:

Palkallaan ei kannata ylpeillä. Se on maksu siitä, että tekee, mitä käsketään.
 
Hyödyllinen ihminen. Mihin käyttöön?
 
Tällaisesta yhteiskunnasta on parempikin syrjäytyä.

 

Timo Salo ja Janne Tompuri

Timo Salo luki aforismeja toimittamastaan Tiedeaforismikirjasta (Into, 2017):

Olemme tieteen kiinnostuksen kohteita, emme sen käskyläisiä. Lauri Rikala

Nyrkki ei osaa laskea, se on kadottanut sormensa. – Helena Tornberg

Asiantuntijan ajattelu on uraauurtavaa; seinämät sivuillaan sen kun kohoavat.Arto J Annila

Timon valitsemat omat aforismit on aiemmin julkaistu some-kanavilla:

Harva asia on hullusti, moni hillityn häiriintyneesti.

Miksi sanot kasvaneesi yli sen, minkä läpi kasvat?

Porvari on sellainen ihminen, joka pitää pyhävaatteita töissä.

Janne Tompurin valitsemat aforismit olivat yhdistyksen uusimmasta julkaisusta, Ramón Gómez de la Sernan ajatelmista kootusta Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja (Into, 2018; suom. Arto Rintala).

Perhosten kutina teki puutarhan hermostuneeksi.

Ellei hissi riippuisi napanuorassaan, se lähtisi talosta tiehensä.

Sitä odottaa aina, että puhelintolppien päällä nököttävät valkoiset eristimet nousisivat siivilleen.

Lisäksi Janne luki omia aforismejaan, joista tässä näytteitä:

Toisille elämä on taito- ja toisille tuuripeli, mutta päinvastoin kuin he uskovat.

Jos raha on kuollutta työtä, emme tee työtä emmekä rahaa vaan kuolemaa.

Ensin rakkaudesta, sitten rahasta, ja lopulta koska ei ole muuta.

Esityksen jälkeen oli helppo hymyillä:

Timo Salo, Minka Heino, Hanna-Leena Ylinen ja Janne Tompuri

Valokuvat: Matti Tompuri

Vuoden aforismikirja valitaan neljättätoista kertaa

Suomen aforismiyhdistys pyytää ystävällisesti lähettämään kaikki
vuonna 2018 julkaistut aforismikirjat (1 kappale) vuoden aforismikirja
2018 -kilpailuun.

Vuoden aforismiteos valitaan nyt neljättätoista kertaa ja valinnan
tekee kirjastonjohtaja Taina Sirola. Sirola toimii Vihdin kunnan
kirjastotoimessa ja on perehtynyt muun muassa aforistiikkaan.
Aforistiikka kuuluu Vihdin kirkonkylän kirjaston painopisteisiin.

Vuoden aforismikirja valitaan tammikuussa 2019 ja voittajalle
ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti.

Aforismikirjoja voi lähettää 31.12.2018 (postileima riittää) mennessä
osoitteeseen

Taina Sirola
kirjastonjohtaja
Kirkonkylän kirjasto
Kyläaukio 1
03400 VIHTI

Onnea kaikille kilpailuun osallistuville kirjoille!

Ystävällisin terveisin ja lisätietoja antaen,
Minka Heino
Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja
puheenjohtaja@aforismiyhdistys.fi

Uudet kokoelmat Asko Ahoselta ja Eino Vastarannalta



Esitellessäni kesäkuussa Jari Autioniemen ja Sauli Salomaan keväällä ilmestyneet kokoelmat, kiitin Tampereen aforismiyhdistystä siitä, että se oli tämän vuoden aikana julkaissut neljä kokoelmaa. Nyt yhdistystä on jälleen kiittäminen, sillä kokoelmia on vuodelle 2018 kertynyt jo peräti kuusi.

Syyskuussa yhdistykseltä ilmestyi kaksi omaäänistä kokoelmaa: Asko Ahosen Varmuuden vaihtoehdot sekä Eino Vastarannan Kohtauksia.

Ahosen kokoelma sisältää klassisia aforismeja, joista osa on kirjoitettu sarjoiksi keskustelemaan toistensa kanssa. Aiheet vaihtelevat maailmankaikkeudesta henkilökohtaiseen kokemukseen. Monet kokoelman teksteistä olisivat sopineet myös Tiedeaforismikirjaan (Into-kustannus, 2017).

Ahosen tyylikkäästi muotoillut aforismit ovat sisällöltään kiinnostavia. Tässä muutamia poimintoja:

Analyysin edetessä tarkoitus vähenee, kadotakseen lopulta kokonaan.
 
Historia: huonosti tunnettu, väärin ymmärretty, suhteellisen lyhyt ajanjakso.
 
Miksi ihmisen pitää vanheta? Havaitakseen, ettei kuolema niin huono vaihtoehto olekaan.
 
Arvokkain hetki ei toistu, eivät muutkaan.
 
Ei diktatuurista demokratiaan suoraan siirrytä, välissä jaetaan omaisuus.
 
Seurattavat vaihtuvat, seuraajat pysyvät.

Siinä missä Ahosen kirja puhuttelee erityisesti perinteisiä aforismin ystäviä, Vastarannan kokoelma sopii heillekin, jotka vierastavat lajityyppiä, koska pitävät sitä turhan juhlallisena.

Vastarannan aforismit ovat helposti lähestyttäviä ja monet niistä sisältävät sutkauksen. Löytyypä teksteistä kirjoittajille harvinaista itseironiaakin.

Aforismit eivät kuitenkaan jää pelkiksi vitseiksi, vaan niissä on myös painavaa yhteiskuntakritiikkiä. Tässä esimerkkejä:

Ei sekään kuuntele, joka käskee kuunnella.
 
Ihmisen ikävä toisen luota.
 
Kamppailulajeista väkivaltaisin? Homo sapiens.
 
Elämäni koulut ja naiset – reput ja rukkaset.
 
Ikänäkö? Olen oppinut katsomaan kauempaa.
 
Kiehtovaa, miten ympyrä sulkeutuu. Huomaatko jääväsi sisäpuolelle?

 

Eino Vastaranta kertoo kokoelmastaan blogijulkaisussa. Lisätietoja molemmista teoksista Tampereen aforismiyhdistyksen verkkosivuilla.


					
		

Matti Saurama: Ajatella, aforismeja!

Matti Sauraman kokoelma Ajatella, aforismeja! (Books on Demand, 2018) alkaa vahvasti. Ensimmäisten sivujen perusteella kirja vaikuttaa paitsi kasatulta myös toimitetulta ja aforismit ovat sekä huolella muotoiltuja että kiinnostavia.

Tässä poimintoja:

Kovin usein punnitaan niitä mahdollisuuksia joita ei ollut.

Hedelmät taivuttavat puun. Tyhjä oksa nostaa itsensä.

Rannan hiekka pakotettiin lasiksi pitämään vesi sisällään.

Pelko on paras pukea aamulla hyvin.

Seinän tehtävä ei ole suojata vaan erotella.

Valitettavasti tasokkaan alun jälkeen aforismit muuttuvat haparoivammiksi eikä kielikään ole yhtä hallittua ja tyylikästä. Vaikuttaa ikään kuin kokoelmaa varten pöytälaatikosta olisi jouduttu kaivamaan myös lauseita, joita ei olisi kannattanut laittaa kansien väliin. Aforismeissa on myös viitteitä päivänpolitiikkaan, jonka vuoksi ne kestävät heikosti aikaa.

Tässä esimerkkejä aforismeista, joista luopuminen olisi nostanut kokoelman tasoa:

Loukkaa mua syvältä se tuntuu niin hyvältä.

Nuori se etsii elämän tarkoitusta: e mail ei halmeil.

Kaikki asiat eivät esirukouksin ja vesijumpalla parane.

Itsetunnon hiivaksi perustettu katteeton tili räjäyttää pankin.

Kirjan takakanteen on saatu suositukset kolmelta nimekkäältä henkilöltä. Niiden sijaan olisi kannattanut pyytää toimitusapua luotettavalta lukijalta, jolla olisi ollut rohkeutta myös rakentavaan kritiikkiin.

Olavi Koivukangas: AFORISMI Hiottu timantti

Olavi Koivukankaan kirja AFORISMI Hiottu timantti (OK-kirja, 2018) tuo mieleen ajatelmakokoelmat, jollaisia joitakin vuosikymmeniä sitten annettiin ylioppilaslahjoiksi. Mielleyhtymä ei ole sattumaa, sillä kirjaan on poimittu mietelmiä mm. V. A. Koskenniemen Vaeltavasta viisaudesta.

Poimintojen joukossa on myös Koivukankaan mietteitä. Hänen omille ajatelmilleen on silti varattu erillinen osasto. Kovin omia ainakaan kaikki niistä eivät ole. Koivukangas on esimerkiksi ottanut nimiinsä vanhan suomalaisen sananlaskun ”Aamun virkku illan torkku, se tapa talon pitää.”

Kirjaan on kerätty niin sananlaskuja, puheenparsia kuin pitemmistä kokonaisuuksista poimittuja sitaattejakin. Koivukankaan omiksi nimetyt tekstit rinnastaisin tuttaville annettuihin hyvää tarkoittaviin neuvoihin (”Älä anna periksi!”) ja konsulttien motivointipuheisiin (”Be yourself!”). Aforismeja ne eivät ole.

Tekijä olisi voinut jättää itsensä hiukan sivummalle. Esimerkiksi Pertti Paasiolta lainattu lausahdus tuntuisi vaivaannuttavalta ilman kielioppivirhettäkin: Ulkomailla on ollut masentavaa kertoa olevansa Turusta, kun aina on heti kysytty: ”Tunnenko Olavi Koivukankaan?”

Olen lukenut hyviäkin omakustanteita (joihin oman kustantamon julkaisema kirja rinnastuu). Usein ongelmana kuitenkin on, että tekijä luottaa liiaksi arvostelukykyynsä. Hyvään kirjaan tarvitaan yleensä kirjoittajan lisäksi kustannustoimittaja tai vähintään yksi luotettava lukija, joka uskaltaa osoittaa tekstin heikot kohdat.

Koivukankaan kirjaa voi kuitenkin kiittää sen lopussa olevista lukijan ajatelmille varatuista sivuista. Monenlaiset kirjat herättävät ajatuksia. Myös tämä.

Kirjailija Pauli Luoma täyttää 50 vuotta

Pauli Luoma, valokuva Marko Laihinen

KIRJAILIJA PAULI LUOMA TÄYTTÄÄ 50 VUOTTA (12.7.2018)

Pauli Luoma (s. 12. heinäkuuta 1968 Turku) on Turussa asuva kirjailija. Vuosi 2018 on hänelle kaksinkertainen juhlavuosi: hän viettää 20-vuotistaiteilijajuhlaansa sekä täyttää 50 vuotta.

Luoma debytoi runoilla vuonna 1998 Varsinais-Suomen taidetoimikunnan Reviiri-antologiassa. Hän on julkaissut kolme aforismikokoelmaa. Hän kirjoittaa myös pienoisesseitä (fragmentteja), joita on julkaistu useissa lehdissä sekä kolmessa kokoelmassa.

Luoma on tullut tunnetuksi muun muassa aforismeja sisältävästä kyytrilogiastaan. Hänen tuorein kirjansa Pudotteluja koostuu omaelämäkerrallisista pienoisesseistä.

Teokset

Kyynluita (aforismeja, 2004)

Kyynkieli (aforismeja, 2005)

Kyyoppi (aforismeja, 2006)

Apinahäkkiteoriat (pienoisesseitä, 2007)

Tästä huoneesta ei puutu kukaan (pienoisesseitä, 2016)

Pudotteluja (pienoisesseitä, 2018)

PAULI LUOMAN AFORISMEJA

Meidät on luotu etsimään totuutta, mutta elämään ilman.

Parhaimmillaan punaisen maton alle lakaistiin kansakunta.

Maailman organisoiduin asia on valhe.

Näinä aikoina valheen vastakohta on hiljaisuus.

Todistelun ongelma: pitäisi saada maailmankaikkeus mahtumaan nyrkkiin.

Aito moraali on pyyteetöntä, liikennemerkki, ei itse tiedä minne ohjaa

Muutama outo ihminen suu pirunkierteellä meidän kaikkien puolesta

Moderni maailma on tilaisuus. Savimajoissa olemme rehellisimmillämme.

Hyvien uutisten kanava, katsojina kenties kissoja ja koiria.

Nähdä ihminen hyödyllisenä: hän tulee pelastamaan maailman, jonka aiheutti.

Pahuuden kiistämisessä tulee vastaan kannattavuusongelma.

Jotkut pakenevat yhteiskuntaa perustamalla yhteisöjä.

Ei valtio ketään vainoa, vaan siihen sopeutujat.

Vankia sopeutetaan yhteiskuntaan, ei itseensä.

Rikos, kiitotie maan oloihin. Historia on hittituote, sotia ja levottomuuksia.

Ihmistä hallitaan haavekuvilla. Valta tekee ideoista jättiläisiä.

Lahjakas hallitsee vain alueensa.

Valta vangitsee antajan ja ottajan. Vapauden yhtälö.

Valta kiikaroi, suurimmat vääryydet ovat kontaktilajeja.

Pahan voi sulkea linnaan. Mihin hyvä säilötään?

Joukossa tiivistyy kasvottomuus ja moralismi.

Ei tarvitse tehdä mitään. Työttömyyteen on jono.

Metsä on vihreä, kokematon nuorukainen, aina väärässä.

Kantapään kautta, sopiva etenemisnopeus.

Teksti SF

Tampereen aforismiyhdistykseltä jo neljä julkaisua vuonna 2018

Perinteiset kustantamot suhtautuvat nihkeästi aforismikokoelmiin. WSOY julkaisee kyllä aforismejakin, mutta käytännössä vain, jos tekijän nimi sattuu olemaan Markku Envall tai Pekka Kejonen.

Onneksi on Tampereen aforismiyhdistys, joka tänäkin vuonna on julkaissut jo neljä kokoelmaa. Näistä Suomen aforismiyhdistyksen verkkosivuilla on aiemmin esitelty Jan Blomstedtin Totta toisin sekä Pauli Luoman omaelämäkerrallinen fragmenttikokoelma Pudotteluja.

Kaksi muuta yhdistyksen tänä vuonna julkaisemaa kokoelmaa ovat Jari Autioniemen Vaisuus ja Sauli Salomaan Musta hevonen.

Ilkka-lehden haastattelussa Autioniemi kertoo haluavansa uudistaa aforistiikkaa lyriikan suuntaan. Monet kokoelman teksteistä ovatkin lyhyitä runoja. Kokoelmassa on kuitenkin myös mietelmiä, jotka ovat joko perinteisiä aforismeja tai joiden runomaisuus tulee pelkästään rivinvaihdosta. Tässä poimintoja:

Miten asia saa selvyytensä:

Kenen normeilla tämä sääntöjen purku tapahtuu?


Täytit velvollisuutesi.

Tiedät kuka käyttää ääntäsi.

Kenen puoleen aiot nyt kääntyä?


Löysit lopulta paikkasi ja mielsit itsesi osaksi.


Jos kaikki on päivänselvää, mieti uudestaan.


Uusi aika koittaa, jälleen

lämmitetään uunit.


Ei ole syytä pelätä päiviensä loppua.

Meistä kaikista on siihen.

 

Runo- ja aforismikokoelmia sekä kaksi romaania julkaissut Sauli Salomaa on aktiivinen useissa kirjallisuusjärjestöissä. Uusi kokoelma ei pyri uudistamaan aforistiikkaa, mutta tarjoaa muutamia kiinnostavia ajatuksia:

Havainnointi kehittyy epähuomioista.

 

Nauti ja niele oma polkusi.

 

Tulevan ohjenuoralla sidotaan ranteet.

 

Luonto kulkijaa hidastaa.

 

Leviäisikö paikallaan vai kukkisiko vain?

 

Olin peliin sopimaton pala, koneen viallinen ratas, ihmispatsaan aihio.

Julkaisujen lisäksi Tampereen aforismiyhdistys edistää kiinnostusta aforismeihin järjestämällä vuosittaisia kilpailuja.

Tampereen aforismiyhdistyksen julkaisutoiminnasta on vuonna 2015 kirjoitettu Pro aforismi -blogissa.

Markku Envall: Tavaratalo taivasalla

Jos pitäisi mainita elossa oleva suomalainen aforisti, monille tulisi todennäköisesti ensimmäisenä mieleen Markku Envall. Tuottelias Envall on julkaissut useita aforismi-, fragmentti- ja esseekokoelmia.

Yhteistä Envallin kirjoille lajista riippumatta on keskustelevuus: hänen kanssaan voi olla samaa tai eri mieltä. Tekstejä lukiessa mieleen nousee niin vasta- kuin myötäväitteitäkin.

Nyt Envallilta on ilmestynyt esseekokoelma Tavaratalo taivasalla (WSOY, 2018). Kiinnostavimmillaan Envall on kuvatessaan arkipäiväisiä tapahtumia. Aiheeksi ovat kelvanneet niin markkinoilla poikkeaminen kuin kotikulmien katututtujen kanssa jutustelu. Omakohtaisuutta on löytynyt Envallin aiemmistakin teoksista ja siksi hänen kirjoihinsa tarttuu aina pienellä uteliaisuudella: mitähän hänelle nyt kuuluu?

Omakohtaisuuden riskinä on, että samalla saattaa tulla kertoneeksi jotain myös läheisistään tai tuttavistaan. Tässä kokoelmassa paljastuksia on aiempaa vähemmän. Jäin kuitenkin miettimään, mitä snobiksi mainittu kollega ajattelee, jos tunnistaa itsensä asiayhteydestä.

Esseessään Parisuhteen peruskartta Envall kirjoittaa: ”Lukiessani Anna Kareninaa en päästä selittäjiä itseni ja tekstin väliin.” Tämä on ongelmana myös Envallin kirjallisuutta pohdiskelevissa esseissä: teosten kuvailu ja kirjailijoiden tarkoitusten arvuuttelu eivät lisää kirjojen houkuttavuutta. Esimerkiksi Ian McEwan tulee jatkossakin todennäköisesti jäämään minulle tuntemattomaksi, koska Envallin McEwania sinänsä kehuvan esseen Lapsia ajan hiukkasilla luettuani tämän tuotanto ei tunnu kiinnostavalta.

Kirjan päättävän esseen Ilo Envall aloittaa: ”Minulla on henkilökohtainen ongelma, mutta en usko olevani yksin sen kanssa. En saa iloa ilon aiheista, en lainkaan tai ainakaan tarpeeksi. Usein tunnen, etteivät ilot tee iloiseksi, ilahduta mieltäni.”

Esseen lukeminen kokonaisuudessaan tuo mieleen mahdollisia syitä ilottomuuden kokemukseen. Envall tuntuu yhdistävän ilon tarkoitukseen ja kutsumukseen, vaikka helpoiten ilonaiheita saattaisi löytyä elämän satunnaisuuden ja tarkoituksettomuuden hyväksymisestä.

Yksi resepti ilon löytämiseksi sisältyy kokoelmaan. Esseessä Suuri nauru Envall kertoo Nikolai Gogolin Kuolleet sielut -romaanin avulla tajunneensa ihmisen naurettavuuden. Envall kirjoittaa: ”Olemme huvittavia kaikki, mutta jokainen on huvittava omalla erityisellä tavallaan, tai ainakin tyyppinsä tavalla.” Kun tämän muistaa, iloa saa niin katututuista kuin peiliin katsomisestakin.

Rauni Anita Martikainen: Puiden

Noin vuosi sitten Rauni Anita Martikaiselta ilmestyi aforismikokoelma Kävelykirjoituksia (Mediapinta, 2017). Nyt Martikainen on julkaissut uuden kokoelman Puiden (BoD, 2018), joka sisältää pitkälti samoja aforismeja kuin Kävelykirjoituksia, jonka kustannussopimuksen kirjoittaja on sittemmin purkanut.

Martikainen on kehittänyt tyylin, jossa vähäpuheisesti onnistutaan sanomaan paljon. Lähes kaikkien aforismien sanojen lukumäärä on tässäkin teoksessa laskettavissa yhden käden sormin:

Puut kasvattavat hiljaisuudesta metsän.

 

Sydän hakkaa monta kuolemaa.

 

Mediakautinen.

 

Hangessa koivujen rivit: kauneudesta mustaa valkoisella.

Takakannessa kirjaa kuvataan minimalistiseksi aforismi- ja runoteokseksi. Se on sitä niin hyvässä kuin huonossakin. Kirjan aforismit ja runot ovat taidokkaasti niukoiksi muotoiltuja.

Tekstejä on kuitenkin määrältään vähäisesti: yhteensä alle sata. Usein kokoelmaan suositellaan kerättäväksi noin 250 aforismia. Martikaisen Puiden on laadukas teos, mutta siitä olisi voinut tulla parempi, jos tekijä olisi malttanut vuoden tai pari odottaa uusien aforismien kertymistä.

Kokoelma on tilattavissa täältä.

Ramón Gómez de la Serna: Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja

Suomen aforismiyhdistys on vuosien uurastuksen jälkeen julkaissut valikoiman Ramón Gómez de la Sernan mietelmiä. Kokoelman Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja (Into, 2018) mietelmät on valinnut ja suomentanut Arto Rintala. Teos kuuluu yhdistyksen Pilke-sarjaan.

Kirjan lukeminen kannattaa aloittaa suomentajan kirjoittamasta alkulauseesta, sillä se sisältää tietoa Ramón Gómez de la Sernasta. Ramón (kuten hän halusi itseään kutsuttavan) oli poikkitaiteellinen boheemi, jonka värikkäästä elämästä olisi mielellään lukenut enemmänkin.

Valikoimasta on löydettävissä mietteitä moneen makuun. Tässä omat suosikkini:

Sillat sivilisoivat joet.
 
Nostalgia: muistojen aiheuttama hermosärky.
 
Syntyvä ei tiedä, missä herää.
 
Maailmasta puuttuu jotain, mikä epäilemättä on eräänä päivänä oleellinen osa täydellisyyteen asti kehitettyjä kaupunkeja: kylpylä itsemurhaajille.
 
Jos tunnet itsesi liian hyvin, lakkaat tervehtimästä itseäsi.
 
Todellista lapsuutta on herätä unesta tietämättä tarkkaan, kuka on.
 
Ikuisuus kadehtii kuolevaisuutta.
 
Tuore luuta ei tahdo lakaista.
 
Perintöposliinit käyvät rinnallamme elämässä. Kylmästi, tosin.
 
Tuoleissa, jotka kaatuvat raskaasti kun niille ripustetaan vaate, on ripaus klovnia.
 

Kaikille ilmestyy kerran ryppy, joka vaikuttaa tyynystä tulleelta, mutta se ei enää koskaan lähde pois.

Kokoelman on blogissaan esitellyt Marko Laihinen.

Older posts