Kirjoittajalta Hanna-Leena Ylinen (page 1 of 3)

Sydämenlyönnistä ja sekunnista

Tero Kärkkäiseltä on ilmestynyt esikoiskokoelma Sydämenlyönnistä ja sekunnista (Sanasato, 2019).

Kokoelman aforismit ovat teknisesti moitteettomia ja monissa niistä on kiinnostavaa ajattelua. Olen teosesittelyissäni kyllästymiseenkin asti korostanut karsimisen merkitystä ja teen sen taas: kokoelmasta olisi ollut saanut paremman, jos heikosti aforismeiksi taipuvat aiheet (esimerkiksi alkoholi) olisi jätetty pois ja sanoilla leikittelyä (”Nollako vai eikö nolla?” kysyi yksi, syttyi polla.) vähennetty.

Markku Envall kuvaa karsimisen tärkeyttä kirjassaan Miten kirjoitan aforismeja (Pilke, 2011): ”Hylkäämisen taiteellinen perustelu on yksinkertaisen aritmeettinen. Jos oletetaan, että sata aforismia pisteytetään asteikolla 1 – 10, kokoelman taso nousee sitä korkeammaksi, mitä useampi ja mitä enemmän keskitason alittava aforismi karsitaan.”

Kokoelmasta kuitenkin löytyy mukavan omaperäisiä aforismeja. Tässä niistä muutamia:

Palaneen planeetan taktiikalla?

Valitut kyyneleet. Median valtaa.

Selkäranka voidaan haukkua häpeäpaaluksi.

Kierrämme kysymyksiä. Ja aurinkoa.

Yötaivas, yhteinen kotipolku.

Kysymys olemisesta ja vastausten evoluutio.

Tähtisadetikullinen toiveita.

Kynnyskysymys: Tervetuloa?



Plataanin alta yömajaan

Tuotteliaalta runoilija-aforisti Olli Hyväriseltä on ilmestynyt kokoelma Plataanin alta yömajaan (Atrain&Nord, 2019), jota tekijä itse kuvaa aforistiikan ja runouden välimaastossa hortoiluksi. Ilman runouteen viittaavaa muotoilua ja asettelua monet teksteistä kävisivät myös fragmenteista eli pienoisesseistä.

Osa kokoelman teksteistä on ymmärrettävissä ilman laajaa kirjallista yleissivistystä, mutta osa on selvästi kirjoitettu hyvin rajalliselle yleisölle. Esimerkiksi itse pystyin kyllä tunnistamaan teksteistä viitteitä mm. kirjailijoihin ja kustantamoihin, mutta tietoni olivat liian hatarat, että viitteiden tarkempi merkitys olisi avautunut.

Koska tekstit ovat runomuotoisia, aforististen mietteiden poimiminen teoksesta edellyttää väkivaltaa. Pyydän anteeksi Hyväriseltä ja muille korostan, että alle valitsemani esimerkit ovat osia laajemmista kokonaisuuksista:

näyiksi riittää sateenkaari, auringonlasku, öinen salamointi, kokemukseksi musta joulu, lapsen syntymä, mysteeriksi isän kuolema

kaikki mitä teen, tai sinä teet, on sijaistoimintaa, sitä elämää

poliitikkojen vähä vähältä paljastuvat kytkökset hämärimpään liike-elämään puhdistavat heidät – veljien kesken – kansanvallan tahrasta

murehtiikohan lipputanko liputtomuuttaan; naru paukuttaa päätään, nuppi kimaltaa

joka alkaa tottua ihmisiin, alkaa kesyyntyä

jokainen, joka vedetään mukaan ja hyväksytään, on epäilyttävä

Kirjasta kannattaa mainita vielä Matti Vainion piirroskuvitus, joka sekä keskustelee tekstien kanssa että herättää ajatuksia myös itsessään.

Aikaa kuluttamassa

Tamperelainen kirjailija Hannu Paronen on julkaissut kolmannen aforismikokoelmansa Aikaa kuluttamassa, mietintöjä 2000-luvulta (Kulttuurivihkot, 2019).

Kokoelma koostuu lähes viidestäsadasta aforismista. Karsimisen varaa olisi siis ollut ja esimerkiksi lauseen ”Kivuton loppu ja kivut on loppu.” kaltaisia sanaleikkejä olisi voinut jättää pois. Näin teoksen yhteiskuntakriittiset oivallukset olisivat päässeet vieläkin paremmin esille.

Tässä muutamia poimintoja:

Enemmän rohkeutta kuin sitoutuminen vaatii siteistään luopuminen.

Valta on täydellistä silloin, kun se pystyy sanelemaan niin kysymykset kuin vastaukset.

Monta valhetta on valloillaan kun yksi totuus on vallassa.

Omaa valtaa kannatetaan, toisen valtaa kannatellaan.

On eri asia kääntääkö toisen posken vai omansa.

Saavuttamattomistakaan eduista emme luovu.

Aikaa on kulutettu, aika on kulunut. Rakennetaan uusi aika.

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka tuntuvat kuin vanhoilta ystäviltä. Niin tutuksi hän on ainakin romaaneja, novelleja, runoja ja aforismeja käsittävän laajan tuotantonsa kautta tullut.

Sininen muistikirja (WSOY, 2019) sisältää päiväkirjan pätkiä, joista osa on aforismin kaltaisia muistiinpanoja. Takakansiteksti kertoo muistiinpanojen olevan kahdenkymmenen vuoden ajalta, mutta ensimmäinen on huhtikuulta 2002 ja viittä viimeistä sivua lukuunottamatta kaikki on kirjoitettu joko vuosina 2002 tai 2003.

Nyt 91-vuotiaalla Kilvellä on jo kirjan ensimmäisten muistiinpanojen aikaan ollut ikää riittävästi vanhuuden pohtimiseen. Sen lisäksi ja siihen liittyen kirjan keskeisiä aiheita ovat yksinäisyys ja sukupolvien välinen etäisyys. Teoksen elämänmakuisuutta lisää asioiden toistuminen vähäisin variaatioin.

Tässä muutama aforistinen poiminta:

Turvaa ei ole missään, vain syntymättömyydessä. Mutta kun on syntynyt, ainoa turva on kestää.

On synnyttävä jotta voi kuolla.

Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi.

Vanheneminen on järkyttävä kokemus. Ja vaihtoehto on kuolema.

Läpileikkaus, erilainen aforismikokoelma

Helsingin Sanomien toimittaja toivoi marraskuussa 2018 ilmestyneessä kolumnissa, ettei kukaan antaisi ylioppilaaksi valmistuvalle lahjaksi aforismeja. Nuori tuskin ilahtuisikaan Vaeltavan viisauden kaltaisesta paksusta mietelausekokoelmasta tai nopeasti kyhättyjä latteuksia sisältävästä lahjakirjasta.

Kaikkia aforismikokoelmia ei kuitenkaan ole syytä leimata lahjaksi kelpaamattomiksi. Esimerkiksi Minna-Karoliina Heinon teos Läpileikkaus (2019) voisi olla hyvinkin mieluisa lahja. Tätä käsinsidottua artesaanityyppistä aforismikirjaa on painettu vain sata numeroitua tekijän nimikirjoituksella varustettua kappaletta. Läpileikkaus onkin enemmän taideteos kuin kirja.

Näin Heino kertoo, miten sai idean kirjaan ja millaisia työprosesseja siihen liittyi:

”Idea aikuisten kirjaan syntyi esikoisteokseni Pinnalla. Popin jälkeen. Kuulin, että eräs vanhempi rouva pitää Poppia kahvipöydällään avonaisena ja keskustelee aforismien sekä kuvien synnyttämistä ajatuksista ystäviensä kanssa. Tämän kuultuani ajatus kuvitetusta aikuisten aforismikirjasta vahvistui. Halusin myös tehdä kirjan joka olisi merkityksellinen, muutenkin kuin vain aforistiikan kautta. Halusin sen olevan kovakantinen, nelivärikuvitettu, laadukkaalle paperille painettu ja kestävä kirja. Päätin myös, että kirjaa painetaan vain 100 kappaletta ja siitä tehdään niin kutsuttu bibliofiilipainos eli jokainen kirja on numeroitu ja tekijän allekirjoittama.”

”Näiden vaatimusteni vuoksi en lähettänyt kustantajille kirjaani, sillä aforistiikan kustantaminen on melko pientä ja tällaisen teoksen kallista. Koska olen koulutukseltani kuvataiteilija hain apurahaa kirjan tekemiseen ja painokuluihin. Sain apurahan ja projekti pyörähti käyntiin.

Erinomaisesti sujunut yhteistyö painotalon kanssa tuotti hyvää tulosta ja aforismikirjan julkistusjuhlia vietettiin 5.4.2019.

Kirjassa on aforismeja neljäntoista vuoden ajalta. Piirroksen ovat myös useamman vuoden tuloksia mutta myös aivan uusia, tähän kirjaan tehtyjä.

Aforismi hakee kuvaa tai kuva etsii aforismia. Syntyy sikermiä ja kuvia ja niiden yhdistelmiä. Tekoprosessi kuvan ja tekstin yhteensovittamisessa on hyvin mielenkiintoinen ja tarkka. Ei liikaa selitystä muttei liian kaukaa haettuakaan.

Tekstin ja kuvan yhdistäminen ja niiden välisen yhteyden löytäminen on taiteeni ydintä. Siksi on luontevaa julkaista kirjoja, joissa on niitä molempia.”

Läpileikkauksesta on kirjoittanut myös Marko Laihinen. Minna-Karoliina Heinon aiempi haastattelu löytyy täältä.

Kokoelmaa on jäljellä vielä muutama kappale. Lisätiedot ja tilaukset (hinta 50 euroa ja mahdolliset postikulut) Minna-Karoliina Heinolta osoitteella minna-karoliina(at)minkart.fi.



Reetta Pekkanen: Kärhi

Runoilija Reetta Pekkasen esikoisteos Pieniä kovia nuppuja (Poesia, 2014) palkittiin mm. Tiiliskivi-palkinnolla, jonka Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry myöntää teokselle, joka järjestön mielestä on saanut liian vähän huomiota valtamediassa.

Pekkasen uudelle kokoelmalle Kärhi (Poesia, 2019) toivoisi huomiota myös valtamediassa. Teos on sekä tyyliltään omaperäinen että aihepiiriltään kiinnostava. Tässä on muutamia sen sivuilta poimittuja ajatuksia:

Kidushai on pysynyt samannäköisenä 150 miljoonaa vuotta

Puuraja: mukavuusraja, linnunlaulun ja tyhjyyden välinen raja

Mutta joku on jo valmistanut kaikki esineet minun puolestani

Mahdollisuus ainoastaan kerätä kiviä, ei valmistaa niitä

Avaruudesta ei niin vain lähdetäkään minnekään pois

Mutta eivät kivet ole, jotta voisivat tulla löydetyksi

On loputon hetkeksikään taukoamaton heti

Ei tuntemattoman tarvitse vielä tuntua miltään

Mennäkseen ytimeen on mentävä läpi kaikesta, mikä ydintä suojaa

Ainoa tapa hankkiutua kivistä eroon on viedä ne takaisin ulos

On turha miettiä, ovatko Pekkasen virkkeet runoja, aforismeja vai jotain siltä väliltä. Ne toimivat sellaisina kuin ovat. Ilmaisun taidokkuudesta kertoo, että kirja jättää tunteen, että juuri näin ajasta, avaruudesta ja kivistä pitääkin kirjoittaa.

Viikon aforismeja yhdistyksen verkkosivuilla ja Turun Sanomissa

Aforismit raiteilla -kampanjaan lähetettiin lähes 400 aforismia. Koska näistä metrojunien ja raitiovaunujen näyttötauluille oli mahdollista valita vain kaksikymmentä, Suomen aforismiyhdistys julkaisee kampanjan satoa viikon aforismeina vuoden 2019 alussa.

Myös Turun Sanomat julkaisee viikon aforismin joka toinen keskiviikko. Lehden vuoden 2019 aforisteina vuorottelevat Janne Tompuri ja Hanna-Leena Ylinen. Heidän haastattelunsa on luettavissa täältä. Jos et vielä ole Turun Sanomien tilaaja, voit lukea haastattelun tekemällä kuukauden ilmaisen digitilauksen.

Suomen aforismiyhdistys Turun kirjamessuilla

Timo Salo, Janne Tompuri, Hanna-Leena Ylinen ja Minka Heino Turun kirjamessuilla

Suomen aforismiyhdistys osallistui 6.10.2018 Turun kirjamessuille. Hallituksen jäsenet lukivat näytteitä yhdistyksen julkaisemista kirjoista sekä omia aforismejaan.

Hanna-Leena Ylinen ja Minka Heino

Minka Heino luki aforismeja Edith Södergranin kirjasta Kaikkiin neljään tuuleen (Pilke, 2013). Tässä esimerkkejä:

Ei pidä sanoa: kaikkeus, sillä yhdellä käsitteellä ei voi tavoittaa ääretöntä.

Väärinymmärrys on näihin päiviin asti ollut maailman suurin mahti.

Nerokkain on taipuisin ja taipumattomin.

Minkan omat aforismit oli poimittu lapsille suunnatusta Pinnalla. Pop! -kokoelmasta (Suomen aforismiyhdistys, 2017) sekä keväällä 2019 julkaistavasta kokoelmasta.

Kiivetä puuhun. Olla tähti.

Värjötellä ohikulkevien tuulessa.

Ohittamaton tarjous: kohtaaminen.

Hanna-Leena Ylinen oli valinnut esiteltäväksi Hannu Hirvosen kokoelman Kiireestä kantapää (Pilke, 2011):

Kilometritehtaita tarvitaan. Kiinaan on pitkä matka.
 
Ei enää suutareita. Kaikilla lasten tekemät kengät.
 

Tarvitaan taas uhrimieltä. Kenet valitsemme?

Hanna-Leena luki lisäksi omia Työväenkirjallisuuden päivän antologiassa Pöytäkoe (Books on Demand, 2018) julkaistuja aforismejaan. Tässä kolme näytettä:

Palkallaan ei kannata ylpeillä. Se on maksu siitä, että tekee, mitä käsketään.
 
Hyödyllinen ihminen. Mihin käyttöön?
 
Tällaisesta yhteiskunnasta on parempikin syrjäytyä.

 

Timo Salo ja Janne Tompuri

Timo Salo luki aforismeja toimittamastaan Tiedeaforismikirjasta (Into, 2017):

Olemme tieteen kiinnostuksen kohteita, emme sen käskyläisiä. Lauri Rikala

Nyrkki ei osaa laskea, se on kadottanut sormensa. – Helena Tornberg

Asiantuntijan ajattelu on uraauurtavaa; seinämät sivuillaan sen kun kohoavat.Arto J Annila

Timon valitsemat omat aforismit on aiemmin julkaistu some-kanavilla:

Harva asia on hullusti, moni hillityn häiriintyneesti.

Miksi sanot kasvaneesi yli sen, minkä läpi kasvat?

Porvari on sellainen ihminen, joka pitää pyhävaatteita töissä.

Janne Tompurin valitsemat aforismit olivat yhdistyksen uusimmasta julkaisusta, Ramón Gómez de la Sernan ajatelmista kootusta Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja (Into, 2018; suom. Arto Rintala).

Perhosten kutina teki puutarhan hermostuneeksi.

Ellei hissi riippuisi napanuorassaan, se lähtisi talosta tiehensä.

Sitä odottaa aina, että puhelintolppien päällä nököttävät valkoiset eristimet nousisivat siivilleen.

Lisäksi Janne luki omia aforismejaan, joista tässä näytteitä:

Toisille elämä on taito- ja toisille tuuripeli, mutta päinvastoin kuin he uskovat.

Jos raha on kuollutta työtä, emme tee työtä emmekä rahaa vaan kuolemaa.

Ensin rakkaudesta, sitten rahasta, ja lopulta koska ei ole muuta.

Esityksen jälkeen oli helppo hymyillä:

Timo Salo, Minka Heino, Hanna-Leena Ylinen ja Janne Tompuri

Valokuvat: Matti Tompuri

Vuoden aforismikirja valitaan neljättätoista kertaa

Suomen aforismiyhdistys pyytää ystävällisesti lähettämään kaikki
vuonna 2018 julkaistut aforismikirjat (1 kappale) vuoden aforismikirja
2018 -kilpailuun.

Vuoden aforismiteos valitaan nyt neljättätoista kertaa ja valinnan
tekee kirjastonjohtaja Taina Sirola. Sirola toimii Vihdin kunnan
kirjastotoimessa ja on perehtynyt muun muassa aforistiikkaan.
Aforistiikka kuuluu Vihdin kirkonkylän kirjaston painopisteisiin.

Vuoden aforismikirja valitaan tammikuussa 2019 ja voittajalle
ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti.

Aforismikirjoja voi lähettää 31.12.2018 (postileima riittää) mennessä
osoitteeseen

Taina Sirola
kirjastonjohtaja
Kirkonkylän kirjasto
Kyläaukio 1
03400 VIHTI

Onnea kaikille kilpailuun osallistuville kirjoille!

Ystävällisin terveisin ja lisätietoja antaen,
Minka Heino
Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja
puheenjohtaja@aforismiyhdistys.fi

Uudet kokoelmat Asko Ahoselta ja Eino Vastarannalta



Esitellessäni kesäkuussa Jari Autioniemen ja Sauli Salomaan keväällä ilmestyneet kokoelmat, kiitin Tampereen aforismiyhdistystä siitä, että se oli tämän vuoden aikana julkaissut neljä kokoelmaa. Nyt yhdistystä on jälleen kiittäminen, sillä kokoelmia on vuodelle 2018 kertynyt jo peräti kuusi.

Syyskuussa yhdistykseltä ilmestyi kaksi omaäänistä kokoelmaa: Asko Ahosen Varmuuden vaihtoehdot sekä Eino Vastarannan Kohtauksia.

Ahosen kokoelma sisältää klassisia aforismeja, joista osa on kirjoitettu sarjoiksi keskustelemaan toistensa kanssa. Aiheet vaihtelevat maailmankaikkeudesta henkilökohtaiseen kokemukseen. Monet kokoelman teksteistä olisivat sopineet myös Tiedeaforismikirjaan (Into-kustannus, 2017).

Ahosen tyylikkäästi muotoillut aforismit ovat sisällöltään kiinnostavia. Tässä muutamia poimintoja:

Analyysin edetessä tarkoitus vähenee, kadotakseen lopulta kokonaan.
 
Historia: huonosti tunnettu, väärin ymmärretty, suhteellisen lyhyt ajanjakso.
 
Miksi ihmisen pitää vanheta? Havaitakseen, ettei kuolema niin huono vaihtoehto olekaan.
 
Arvokkain hetki ei toistu, eivät muutkaan.
 
Ei diktatuurista demokratiaan suoraan siirrytä, välissä jaetaan omaisuus.
 
Seurattavat vaihtuvat, seuraajat pysyvät.

Siinä missä Ahosen kirja puhuttelee erityisesti perinteisiä aforismin ystäviä, Vastarannan kokoelma sopii heillekin, jotka vierastavat lajityyppiä, koska pitävät sitä turhan juhlallisena.

Vastarannan aforismit ovat helposti lähestyttäviä ja monet niistä sisältävät sutkauksen. Löytyypä teksteistä kirjoittajille harvinaista itseironiaakin.

Aforismit eivät kuitenkaan jää pelkiksi vitseiksi, vaan niissä on myös painavaa yhteiskuntakritiikkiä. Tässä esimerkkejä:

Ei sekään kuuntele, joka käskee kuunnella.
 
Ihmisen ikävä toisen luota.
 
Kamppailulajeista väkivaltaisin? Homo sapiens.
 
Elämäni koulut ja naiset – reput ja rukkaset.
 
Ikänäkö? Olen oppinut katsomaan kauempaa.
 
Kiehtovaa, miten ympyrä sulkeutuu. Huomaatko jääväsi sisäpuolelle?

 

Eino Vastaranta kertoo kokoelmastaan blogijulkaisussa. Lisätietoja molemmista teoksista Tampereen aforismiyhdistyksen verkkosivuilla.


						
			
		
« Older posts