Eeva Kilpi kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka tuntuvat kuin vanhoilta ystäviltä. Niin tutuksi hän on ainakin romaaneja, novelleja, runoja ja aforismeja käsittävän laajan tuotantonsa kautta tullut.

Sininen muistikirja (WSOY, 2019) sisältää päiväkirjan pätkiä, joista osa on aforismin kaltaisia muistiinpanoja. Takakansiteksti kertoo muistiinpanojen olevan kahdenkymmenen vuoden ajalta, mutta ensimmäinen on huhtikuulta 2002 ja viittä viimeistä sivua lukuunottamatta kaikki on kirjoitettu joko vuosina 2002 tai 2003.

Nyt 91-vuotiaalla Kilvellä on jo kirjan ensimmäisten muistiinpanojen aikaan ollut ikää riittävästi vanhuuden pohtimiseen. Sen lisäksi ja siihen liittyen kirjan keskeisiä aiheita ovat yksinäisyys ja sukupolvien välinen etäisyys. Teoksen elämänmakuisuutta lisää asioiden toistuminen vähäisin variaatioin.

Tässä muutama aforistinen poiminta:

Turvaa ei ole missään, vain syntymättömyydessä. Mutta kun on syntynyt, ainoa turva on kestää.

On synnyttävä jotta voi kuolla.

Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi.

Vanheneminen on järkyttävä kokemus. Ja vaihtoehto on kuolema.