Taikasanoja

Taikasanoja

Aforismikokoelman Taikasanoja (Mediapinta, 2017) julkaissut Rauno Tuomainen (s. 1946) esittelee kirjan takakannessa itsensä reissumieheksi ja henkiseksi kullankaivajaksi.

Vaskooliaan Tuomainen on tyhjentänyt varovaisesti, sillä kokoelmaan on mahtunut vain 76 aforismia. Näistäkin olisi muutaman voinut karsia. Esimerkiksi nämä peräkkäisiltä sivuilta löytyvät aforismit poikkeavat toisistaan vain vähän:

Vain sille annetaan, jonka astiassa on tilaa.

Vain vajaaseen astiaan voi saada lisää.

Pieneen kokoelmaan mahtuu kuitenkin sattumia. Tässä esimerkkejä:

Lupasitko rakastaa myötä -ja vastoinkäymisissä;
valkoista paitaa, kiiltonahkakenkiä.

Kun häpeä on vanginvartijana, ei tarvita edes lukkoja.

Nöyryys, niin suuri ylpeyden aihe.

Typerät ovat täynnä varmuutta ja viisaat täynnä epäilystä
– ketä uskoa?

Jos et tiedä, mihin virta sinua kuljettaa,
ui rannalle ja avaa silmäsi.

 

Hanna-Leena Ylinen

 

——————————————————————–

 

Hanna-Leena Ylinen

Ontto harmaa – runollisia fragmentteja

Tennila_ontto-harmaa_kansi
Kun tartuin Olli-Pekka Tennilän teokseen Ontto harmaa, se oli jo palkittu vuoden 2016 aforismikirjana. Ensivaikutelma oli hämmentävä: onko tämä aforismikirja?

Poesian julkaisema teos kuitenkin ilahdutti sisällöllään, koska sekä Tennilän kieli että ajatukset ovat omaperäisiä. Ja kyllä Onttoa harmaata voi pitää myös aforismikirjana, sillä runomaisesta asettelusta huolimatta useimmat tekstit ovat tulkittavissa fragmenteiksi eli aforismin ja esseen välimuodoksi.

Löytyy kirjasta silti lyhyitäkin aforismeja. Osa näistä on kirjassakin muutaman sanan teksteinä, osa taas on poimittu laajemmasta kokonaisuudesta:

Elämä pesiytyy katkoksiin.

Elävää kannattelee vain jokainen elävä.

Paikka, jossa ei ole käyty. Alun maailma. Maailman alku.

Ikään kuin sisäpuoli olisi kovertunut
vain täyttyäkseen ulkopuolella.

Arkin pohja on kauttaaltaan maatunut.

Vallitsee tietämättömyyden meri.

Horsmansiemen livahtaa sisään ikkunasta. Vauhti hidastuu. Se on tehnyt siirtonsa.

Etsin keinoa kuljettaa satunnaisuutta sisään.

Meri on toista maata.

Jokin tällainen päivä.
Asema ajassa.

Hetkittäin saan silmän kiinni siitä, miten se minussa näkee.

Nyt aurinko on varjossa, sanoo säätiedottaja.
Sitä on vaikea uskoa.

Elämä on äärimmäisen epätodennäköistä.

Onttoon harmaaseen kannattaa tarttua paitsi sisällön myös Tennilän suunnitteleman ulkoasun vuoksi. Poesian sivujen mukaan kirjailija on painanut kirjan Heidelbergin kohopainokoneella ja kuumalatonut rivit Raisa Marjamäen kanssa.

 

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Hanna-Leena Ylinen

Pinnalla. Pop! laajentaa aforismien lukijakuntaa lapsiin

 

pinnalla_pop

Lasten ja nuorten parissa kulttuurityötä tekevä Minka Heino on julkaissut lapsille suunnatun aforismikokoelman Pinnalla. Pop!

Kokoelman aforismit vaativat lukijalta melko laajaa sanavarastoa ja kykyä kielelliseen pohdintaan, joten ihan pienille lapsille lauseet eivät avaudu. Kirjassa on kuitenkin heillekin katsottavaa. Kolmevuotias tuttavani innostui etsimään hahmoja kirjan sivuilta ja nauroi löydettyään kuvan ilmeikkäistä aterimista. Lapsi myös pyrki nimeämään taustoissa käytettyjä värejä, jotka eivät olleet kaikkein tavallisimpia.

Kokoelmassa on viittauksia kouluun (esim. ”Repun pohjassa reikä – tietovuoto!”). Esi- ja alakouluikäisille kirjasta löytyykin tunteisiin ja sanojen moniin merkityksiin liittyvää pohdittavaa. Lauseiden ja kuvien avulla on mahdollista käsitellä sekä ilon- että huolenaiheita.

Monet kirjan aforismeista sopivat aikuisillekin. Tässä on muutamia, jotka olisi yhtä hyvin voinut julkaista perinteisessä aforismikokoelmassa:

 

Lapsen askeleet – linnun lento.

 

Ajatuksen häntä voikin olla pää.

 

Terävät kulmat. Pyöreistäkö ei opi?

 

Myrsky lätäkössä. Lehtiveneet haaksirikkoutuvat.

 

Mustepullo kaatuu – tulkitaan syyllinen.

 

Tulla toiseksi. Käyttäytyä kuin viimeinen.

 

Kokoelman aforismit ja kuvitus sulautuvat yhteen. Maalauksia ja piirroksia voi katsella itsenäisinä teoksina, sillä lauseet on sijoitettu niin hienovaraisesti, etteivät ne häiritse kuvia. Maalipinnoilta kurkkivat naivistiset hahmot miellyttävät ilmeikkyydellään. Teosta voi pitää paitsi aforismikokoelmana myös taidekirjana.