Pauli Luoma: Pudotteluja

Useita aforismi- ja fragmenttikokoelmia julkaisseelta Pauli Luomalta on ilmestynyt fragmentteja sisältävä teos Pudotteluja (Tampereen aforismiyhdistys, 2018). Kirjan fragmentit ovat omaelämäkerrallisia, enimmäkseen Turkuun sijoittuvia muistoja vuosilta 1968 – 2018.

Kokoelma oli minulle erityisen kiinnostava, koska vietin lapsuuteni ja nuoruuteni samassa kaupungissa. Monia paikkoja tunnistin kuten Centrumin talon ja Salora-kioskin, jonka puhelinkopista varhaisteininä soittelin kavereideni kanssa pilapuheluita. Osa fragmenteista herättää muistikuvia, jotka eivät ole paikkasidonnaisia: tuulikaapeissa, joissa pankkiautomaatit 80-luvulla sijaitsivat, yövyttiin todennäköisesti muuallakin kuin Turussa.

Kirja uudistaa aforismi- ja fragmenttikirjallisuutta, sillä vastaavaa omaelämäkerrallista kokoelmaa ei ainakaan Suomessa ole todennäköisesti julkaistu. Teoksen erityinen ansio on, että eri vuosille sijoitetut muistot onnistuvat kertomaan pituuttaan enemmän. Tässä muutamia poimintoja:

Aina, kun äitini yritti antaa ohjeita, vastasin vain, että tiedän mitä teen. Katse ylhäällä, kaukana tulevaisuudessa tai ladon seinässä. Kuvasta ei puutu muuta kuin sirppi ja vasara ja minä kuvan keskellä. (1972)

Koulu loppui vihdoin keväällä. Eivät tarkkailuluokkalaiset laula suvivirttä nuotilleen tai harrasta muitakaan seremonioita. Päätin, etten mene töihin, en mihinkään velvollisuuksiin. Minua ei enää vangita. (1984)

Herään aamulla ensimmäisessä, uudessa asunnossani, poissa asuntoloista, rappukäytävistä. Huoneen seinät hohtavat valkeutta kuin niillä olisi sädekehä. Silmät kirkkaana hengitän joka solulla vapautta ja rauhaa kuin uskovainen kirkossa. Vihdoinkin yksin, mutten yksinäinen. Läsnäolo tulee siitä, kun kukaan ei ole häiritsemässä. Suomessa on lama, mutta minä janan toisessa päässä, vaikka olen työtön tai syrjäytynyt. (1991)

Neljätoista vuotta luottotiedottomana. Olen pahoillani, mutta elämäni tulee eri suunnasta, reiästä. (2003)

Äitini suvun viimeisenä, lapsettomana ja ainoana kirjailijana olen etuoikeutetussa asemassa. Millä sanoilla pyyhkäisen tämän suvun pois maan pinnalta? Vai käytänkö vain pistettä kuin lopettaisin virkkeen. (2017)

Kokoelma sopii muillekin kuin aforismien tai fragmenttien ystäville, sillä sen voi lukea myös elämäkertana tai dokumenttina. Erityisesti avartavaa lukeminen olisi Juhana Vartiaiselle (kok.), Susanna Koskelle (kok.) ja heidän hengenheimolaisilleen.

Lisätietoja teoksesta täällä.

Pauli Luoman haastattelun voi lukea Marko Laihisen blogista.