Sain käsiini Päivi Lappalaisen uuden aforismiteoksen Vuosirenkaita -viisauden säröjä.
Tapani mukaan hypistelin kirjaa, nuuhkin (todellinen kirjan ystävä ymmärtää tämän) ja ihastelin kauniita kirjan kansia, jotka on Tarja Itälaakson taidonnäyte. Pelkät kannet herättivät hypistelyn tarpeeni ja äidyin jopa kuvaamaan kirjaa, taustalla viimeiset kukkivat kesäkukkani. Mitä vaan, että sai pitkitettyä lukunautinnon aloittamista. Lukemisen olennainen osa-alue on nauttia ensin kirjan ulkomuodosta ennen astumista sisään odottamattomaan ja yllätyksellisyyteen. En vieläkään haluaisi aloittaa, koska se on väistämätön tie siihen, että lukunautinto loppuu. Naurahdan tälle hulluudelle ja ryhdistäydyn, mutta uusi kirja saa aikaan omituisia asioita.
Ennen tätä kirjaa tutustuin Päivin aikaisempaan tuotantoon ja pidin lukemastani. Sain mielestäni jonkinlaisen käsityksen Päivin tyylistä kirjoittaa, joten todella odotin hetkeä jolloin malttaisin avata kirjan kannet ja aloittaa. Aloitin makustelemalla kirjan nimeä ja mitä ajatuksia se herättää. Mielleyhtymät valtasivat pääni, siitä oli hyvä aloittaa.
Aforismikokoelmassa on runsaasti ajatelmia ja ajatelmia ei pitäisi ahnehtia kerralla itseään ähkyyn, mutta aloitettuani en voinut lopettaa. Luin kerralla koko teoksen.
Aforismit ovat siitä ihmisystävällisiä, että niihin voi ja saa palata aina uudelleen ja uudelleen. Aina löytyy uutta tai oivallus vahvistuu.
Päivin aforismeja lukiessa viihtyy. Osa kysymyksen muotoon asetetuista aforismeista saavat pysähtymään ja miettimään vastausta tai toteamaan ettei sitä löydy. Teos koostuu huumorista, sarkasmista, herkkyydestä, oivaltavuudesta ja selkeydestä, mutta ei niin ettei jäisi tilaa pureksia lukemaansa. Sivu toisensa jälkeen kannustaa nauttimaan säilötyistä mietteistä, jotka ovat vain kauniiden kansien avaamisen päässä.
Ajatelmien omakohtaisuus kuultaa paikoin läpi, vai onko se sittenkään sitä? Onko hetki varastettu oman itsensä ulkopuolelta tulevasta huomiosta vai ei? – jättää lukijan pohtimaan. Kirjailija pitäköön salaisuutensa, suotakoon se hänelle.
Kokoelma on kaiken kaikkiaan kompakti paketti aforismien ystäville. Minä pidin.
Lainatakseni kirjailijan omia sanoja kirjan sivulta 20.
”Onnistujaiset, tervetuloa!”
Arvion kirjoittaja: Titta Kurki
