Tampereen aforismiyhdistyksen ensimmäinen julkaisu oli Hilja Mörsärin aforismikokoelma Siitä voi kulkea vuonna 2012. Kokoelma valittiin muun muassa kyseisen vuoden parhaaksi aforismikokoelmaksi.
Hämeenlinnalainen Hilja Mörsäri on ollut tekemässä kymmentä kirjallisuuden ja kirjoittamisen oppi- ja harjoituskirjaa sekä toimittanut useita artikkelikokoelmia ja kaunokirjallisia antologioita. Hän on luennoinut, opettanut ja kirjoittanut kritiikkejä, esseitä ja kolumneja oman alansa julkaisuihin ja sanomalehtiin. Esikoisrunoteos Kolme vuodenaikaa ilmestyi 1958 (Gummerus), aforismeja ja merkintöjä nimellä Päivien ja unten kirjasta 2000 (Karisto). Bo Carpelan on kääntänyt Hilja Mörsärin runoja ruotsiksi teokseen Menneet meissä – i minnet (runoja kahdella kielellä, Suomen kulttuuriperinnön Säätiö 2001).
Ja tässä maistiaisia:
Pakenevan häilähtävä toive: etteivät jäljet aivan kokonaan peittyisi.
Silta, ylimenopaikka. Sille ei voi rakentaa, mutta sitä voi kulkea.
Mitä kaikkea kaataakaan se, joka rakentelee vain suuria linjoja.
Usko on yö – epäusko valaisee.
Ihmeestä voi olla ylpeä, se ei ole omaa tekoa.
Kyseenalaistaja rakentaa varmuuden kivijalkaa.
Tottelemattomuus – alistumista johonkin suurempaan järjestykseen.
Nykyhetki, siinä ikuisuutemme.
Muisto on heijastumaa, ei paluuta.
Lahja iklman vastalahjan ajatusta – yllättävä ilo.
Kannoit mukanasi alituista levottomuutta. Kantaminen vei voimat, et ehtinyt tutkia kantamuksesi sisältöä.