Hyvät aforismikokoelmat sisältävät latteiden mietelmien sijaan häiritseviä ajatuksia, jotka vaivaavat vielä lukemisen jälkeenkin. Mirkka Rekola -palkinnon voittanut Titta Kurjen kokoelma onnistuu olemaan hyvä, vaikka sen lauseet ovat pikemminkin lohduttavia ja ymmärtäviä. Toki mukaan mahtuu myös joitakin sopivasti häiritseviä aforismeja.
Tässä näytteitä:
Kohdata itsensä silmästä silmään, tervehtiä ja ihmetellä kuinka kaksi niin erilaista mahtuu samaan kuoreen.
Jäädä vajaaksi, vaikka olisi täyteen kaadettu.
Ole varuillaan, ettet aikomattasi laajenna pieniä säröjä suuriksi halkeamiksi.
Naurun ja puheen keskellä istuu miettien ”kyllähän minäkin”, mutta ilolla on oma aikataulunsa.
Pimeys ilmiantaa tähdet.
Taitoa vaatii kävellä selkä suorana sieltä, mistä aita on matalin.
Sen verran ehjä, että kyynelillä on paikka kokoontua ja vuotaa.
On annettava aikaa etsimiseen, löytymiselle on oma hetkensä.