Hanna-Leena Ylinen

Pitkään aforismeja ja piirroksia iltapäivälehdessä julkaissut Hannu Pulkkinen on koonnut neljältä vuosikymmeneltä kertyneitä ajatuksia ja kuvia kirjaan Pakkosiirtoja (Kulttuurivihkot, 2020). Kirja osoittaa, ettei aforismien aiheita tarvitse hakea kaukaa. Kokoelmassa on runsaasti minä-muotoisia tekstejä, joista jotkut voi luokitella pieniksi muistelmiksi. Jotkut taas sisältävät mukavasti itseironiaa. Tässä esimerkkejä: Olen rehellinen ystäväsi. Voin tunnustaa, että valehtelen nytkin. Elän … Lue lisää

Monessa tänä vuonna julkaistussa aforismikokoelmassa on ollut kuvia. Niitä on ollut ainakin Minna-Karoliina Heinon, Olli Hyvärisen ja Tero Kärkkäisen teoksissa. Jukka Hyde Hytin kirjassa Jälkiä (Teatteri Umpihanki, 2019) tilanne on toisin päin. Kokoelmassa pääosassa ovat kuvat, joiden yhteydessä on mietelmiä. Teos sisältää ajatuksia herättäviä osittain abstrakteja valokuvia. Tässä muutama esimerkkiaukeama:

Tero Kärkkäiseltä on ilmestynyt esikoiskokoelma Sydämenlyönnistä ja sekunnista (Sanasato, 2019). Kokoelman aforismit ovat teknisesti moitteettomia ja monissa niistä on kiinnostavaa ajattelua. Olen teosesittelyissäni kyllästymiseenkin asti korostanut karsimisen merkitystä ja teen sen taas: kokoelmasta olisi ollut saanut paremman, jos heikosti aforismeiksi taipuvat aiheet (esimerkiksi alkoholi) olisi jätetty pois ja sanoilla leikittelyä (”Nollako vai eikö nolla?” kysyi … Lue lisää

Tuotteliaalta runoilija-aforisti Olli Hyväriseltä on ilmestynyt kokoelma Plataanin alta yömajaan (Atrain&Nord, 2019), jota tekijä itse kuvaa aforistiikan ja runouden välimaastossa hortoiluksi. Ilman runouteen viittaavaa muotoilua ja asettelua monet teksteistä kävisivät myös fragmenteista eli pienoisesseistä. Osa kokoelman teksteistä on ymmärrettävissä ilman laajaa kirjallista yleissivistystä, mutta osa on selvästi kirjoitettu hyvin rajalliselle yleisölle. Esimerkiksi itse pystyin kyllä … Lue lisää

Tamperelainen kirjailija Hannu Paronen on julkaissut kolmannen aforismikokoelmansa Aikaa kuluttamassa, mietintöjä 2000-luvulta (Kulttuurivihkot, 2019). Kokoelma koostuu lähes viidestäsadasta aforismista. Karsimisen varaa olisi siis ollut ja esimerkiksi lauseen ”Kivuton loppu ja kivut on loppu.” kaltaisia sanaleikkejä olisi voinut jättää pois. Näin teoksen yhteiskuntakriittiset oivallukset olisivat päässeet vieläkin paremmin esille. Tässä muutamia poimintoja: Enemmän rohkeutta kuin sitoutuminen … Lue lisää

Eeva Kilpi kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka tuntuvat kuin vanhoilta ystäviltä. Niin tutuksi hän on ainakin romaaneja, novelleja, runoja ja aforismeja käsittävän laajan tuotantonsa kautta tullut. Sininen muistikirja (WSOY, 2019) sisältää päiväkirjan pätkiä, joista osa on aforismin kaltaisia muistiinpanoja. Takakansiteksti kertoo muistiinpanojen olevan kahdenkymmenen vuoden ajalta, mutta ensimmäinen on huhtikuulta 2002 ja viittä viimeistä sivua lukuunottamatta … Lue lisää

Helsingin Sanomien toimittaja toivoi marraskuussa 2018 ilmestyneessä kolumnissa, ettei kukaan antaisi ylioppilaaksi valmistuvalle lahjaksi aforismeja. Nuori tuskin ilahtuisikaan Vaeltavan viisauden kaltaisesta paksusta mietelausekokoelmasta tai nopeasti kyhättyjä latteuksia sisältävästä lahjakirjasta. Kaikkia aforismikokoelmia ei kuitenkaan ole syytä leimata lahjaksi kelpaamattomiksi. Esimerkiksi Minna-Karoliina Heinon teos Läpileikkaus (2019) voisi olla hyvinkin mieluisa lahja. Tätä käsinsidottua artesaanityyppistä aforismikirjaa on painettu … Lue lisää

Runoilija Reetta Pekkasen esikoisteos Pieniä kovia nuppuja (Poesia, 2014) palkittiin mm. Tiiliskivi-palkinnolla, jonka Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry myöntää teokselle, joka järjestön mielestä on saanut liian vähän huomiota valtamediassa. Pekkasen uudelle kokoelmalle Kärhi (Poesia, 2019) toivoisi huomiota myös valtamediassa. Teos on sekä tyyliltään omaperäinen että aihepiiriltään kiinnostava. Tässä on muutamia sen sivuilta poimittuja … Lue lisää