Anestesialääkärinä päivätyönsä tehneeltä Jarkko Mäkelältä on ilmestynyt kolmas kirja Älynväläyksiä 2 (Atrain&Nord, 2020). Teos sisältää anekdootteja, mutta niiden välissä on myös joitakin aforismeja.
En ole erityisen tarkka poliittisesta korrektiudesta, mutta monet Mäkelän anekdooteista ovat niin seksistisiä, asenteiltaan ennakkoluuloisia tai loukkaavia, että ne olisi voinut jättää julkaisematta. Kaikki eivät ole edes uusia, vaan mukana on vuosikymmeniä sitten työpaikkojen kahvipöydissä kiertäneitä tarinoita.
Tässä muutamia esimerkkejä tyylilajista:
Armas Sovintola on valveutunut, etiikkaa tihkuva ja eettisesti latautunut mies, jolla on vahva eroottinen vakaumus. Hän suosii vaaleita, joutsenmerkittyjä naisia, avainlipputuotteita.
Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalaismies kärsii peräpukamista. Ruotsissa asiat ovat paremmin – joka kolmas nauttii niistä.
Ben Zyskowics ja Tarja Halonen ovat esimerkillisiä ihmisiä – heillä on nenäpäivä joka päivä.
Uusi ravintola muunsukupuolisille: ravintola Transmanni.
Kumpi on parempi: muovaavatko naisten farkut persettä vai perse farkkuja?
Mukana on toki myös aidosti hauskoja juttuja. Ainakin itse huomasin muutaman kerran nauravani ääneen. Näistä en laita esimerkkejä, etten paljastaisi oman huumorintajuni hämärää puolta.
Anekdoottien välissä on jonkin verran aforismeja. Tässä kolme niistä:
Moniammatillinen hoito on pahimmillaan sitä, että kukaan ei ota vastuuta potilaasta.
Pidän siitä, että totuus kerrotaan, mutta en välttämättä totuudesta.
Nykymaailma on sellainen, että realisti kuulostaa kyynikolta.