Juha Tahkokallio on voittanut Suomen aforismiyhdistyksen järjestämän sikermäkilpailun. Tänä vuonna kilpailussa etsittiin viiden aforismin sarjoja, joissa teemana oli ravinto.
Tahkokallio saa voitostaan rahapalkinnon. Lisäksi kilpailussa myönnettiin kunniamaininnat Nuutti Hiltuselle ja Heikki Vesteriselle.
Kilpailun tuomareina toimivat aforistit Titta Kurki ja Vesa Papunen. Kaksikko oli voittajan valinnasta yksimielinen. Valitsijoiden mukaan sekä voittajan että kunniamaininnan saajien sikermät olivat teeman mukaisia ja ehjiä kokonaisuuksia. He kiittelevät lisäksi sikermien hyviä allegorioita, mielikuvitusta ja suomen kielen ainutlaatuisen rikkauden käyttämistä tavalla, joka saa lukijan ajattelemaan ja oivaltamaan.
”Kilpailuun tuli ilahduttavan paljon erilaisia ja eri tyyleillä kirjoitettuja aforismeja”, Kurki ja Papunen toteavat perusteluissaan ja kannustavat kaikkia kilpailuun osallistuneita jatkamaan kirjoittamista ja oman sanomansa etsimistä.
Sikermäkilpailuun osallistui tänä vuonna 42 kirjoittajaa.
Kilpailun järjestämisen on aloittanut Tampereen aforismiyhdistys. Suomen aforismiyhdistys on jatkanut perinnettä ja järjesti kilpailun nyt kolmatta kertaa. Kilpailun tulos julkistettiin yhdistyksen syyskokouksen yhteydessä.
Juha Tahkokallion voittoisa aforismisikermä:
Joka itikalle sama tulos hämähäkin tikkataulusta.
Ravintoketjut ja pilkotut proteiinit ykseydessä.
Suu on tarpeellinen aukko sivistyksessä.
Jokin häntä syö. Hän ahmii itseään hengiltä.
Aterioimalla elävöitämme kuolleita, emme riistä niiltä rauhaa.
Kunniamaininnan saaneet:
Nuutti Hiltunen:
Menestysresepti, niin ajattelin. Otan jotain vanhaa, jotain uutta, vähän vihreää, kirjoitan hivenaineen.
Rivejä hiukoo, kynä kädessäni kurnii, patoja murtuu. Kirjoitan vesikielellä.
Öljyän lauseen, ruokin tyytyväisyyttä. Monessa liemessä keitetty, minä monityydyttymätön vapaa radikaali.
Mutta pelkään, että kirjoitukseni pihvi jää kaappiin. Että ilmaisen lounaan, mutta siitä tulee vain välipala.
Lopulta, tunnustan, sekin vähä mitä sain aikaan ei ollut aitoa. Käytin laksatiivia.
Heikki Vesterinen:
Rynnäkkökiväärin tähtäinjyvästä ei kasva viljaa.
Kun ahne syö nälkäinen vierellään, kumpikaan ei ole kylläinen.
Nälkä on totta. Ruoka on totta. Totuuksien kohtaaminen on valetta.
Kaukaa katsottuna nälkä on osa maailmaa, läheltä koettuna se on osa minuutta.
Runo on ruokaa, sanat siemeniä. Lukijan otsalamppu, auringonvalo siementen kasvaa.