Arvion kirjoittaja: Päivi Lappalainen
Riihimäkeläinen tietokirjailija (FT) Pauli Arola julkaisi keväällä 2025 ensimmäisen aforismikokoelmansa Januksen kahdet kasvot. Teos sisältää aforismeja, fragmentteja sekä myös pieniä tarinoita. Arola kertoo, että yksi sysäys kokoelman tekemiseen oli tunne, että maailma muuttuu niin nopeasti, että muutoksia ei voi jättää kommentoimatta. Kirja tuntuu olevan portti menneen ja nykymaailman välillä: jonkin olisi muututtava. Jokin muuttuukin – kuten ilmasto, eliölajien määrä ja veden hinta.
Teos pohtii demokratiaa, suurvaltojen vallanjakoa ja vallankäyttöä myös yleisesti. Selaillessa aloin miettiä mahdollisen sodan syttymistä, voittajia ja häviäjiä. Sodan jälkeen pystytettävät sankaripatsaat tuijottavat myös taakse ja eteen, toimivat jopa toisinajattelijoiden kiihokkeina kaataa patsaita.
Kuinka vähästä voi syttyä pienempikin sota?
Kirjassa käydään esimerkiksi Pompeijissa vuonna 79, ja tekoäly edustaa tätä päivää ja tulevaisuutta. Tiedämmekö me edes, missä kaikkialla tekoälyä jo nyt käytetään?
Lukutaito ja kirjoittaminen ovat tärkeitä aihepiirejä kirjassa, kuten myös kirjan ja kirjailijan asema ja arvostus. Kirjan voi julkaista kuka tahansa. Painettua kirjaa ei enää arvosteta siinä määrin kuin ennen, se kilpailee e-kirjan ja äänikirjatuotannon kanssa.
Kyse ei ole vain kirjallisuuden julkaisemistavasta vaan muutoksesta, joka vaikuttaa myös kirjan sisältöön. Vaikka kirjallisuutta voi julkaista edullisemmin kuin aikaisemmin, kirjallisuuden arvostus tuntuu laskeneen. Arkipäiväistymisessä on hyvätkin puolensa, mutta kirjallisuutta ja kirjailijoita pidetään harvemmin suurina suunnannäyttäjinä. Tilaa on enemmän lyhytikäisille ”päiväperhosille”, Arola sanoo.
Kirjat ja kirjailijat, joita arvostetaan ovat lähinnä bestsellereitä, eikä sekään ole koko totuus. Montakohan kirjaa julkaistaisiin, jos kriteerinä olisi pelkkä kirjan myynti?
Teoksen tyyli on rauhallinen, maanläheinen ja siitä huokuu kirjoittajan elämänkokemus. Se antaa myös ”teelusikallisen” opastusta kirjalliseen sivistykseen ja hyvään käytökseen. Vanhuudesta ja kokemuksesta se kehottaa hakemaan viisauden avainta. Kirja on helppolukuinen, mutta moniulotteinen, sisältäen satiiriakin. Se sopii sekä enemmän että vähemmän koulutetuille.
Kirjoittaja on kouluttanut ihmisiä ja osaa esiintyä myös paperilla luontevasti ja muita kunnioittaen.
Lue vaikka tarina esikoisrunoilijasta. Häneltä kysytään, miksi kirjoitat runokirjoja, vaikka ne eivät myy. Pullonkeräämiselläkin voisi tienata enemmän.
Januksen kahdet kasvot on ohut kirja – mutta sanottava painaa.
