Esko Nikander: Eero Nikander – hiljaisen ajattelijan maailma

Esko Nikander on koonnut pienen kirjasen veljensä Eero Nikanderin (1934–1992) muistiinpanoista ja kirjoituksista. Kirjan Eero Nikander – hiljaisen ajattelijan maailma (BoD, 2013), alussa Esko kertoo hiukan veljestään, ja niin mielenkiintoisesta persoonasta on kyse, että olisin lukenut hänestä enemmänkin. Eero oli monipuolisesti lahjakas pohdiskelija, jonka kiinnnostuksen kohteina olivat muun muassa tähtitiede, musiikki, filosofia.

Eero opiskeli 50-luvulla Helsingissä ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi, varsinaisen työuran hän teki pankkimaailmassa. Eero osasi kieliä ja halusi lukea varsinkin filosofisia kirjoja alkuperäisellä kielellä. Esko kutsuu Eeron kirjoituksia mietelmiksi. Monet katkelmat ovat Eeron kannanottoja lukemiinsa kirjoihin, kuuntelemaansa musiikkiin, sekä yleistä pohdiskelua maailmanmenosta. Osasi hän myös tiivistämisen taidon.

Esimerkkejä mietelmistä:

Valitettavasti hyvät puhelahjat eivät ole aina osuneet henkilölle, jolla
olisi ollut jotain sanottavaa.

Kaksi ajatusta seurusteli. Tuloksena syntyi uusi ajatus.

Moni katselee lähimmäistään mieluummin kuin kuuntelee häntä.

Onko yleinen mielipiden mielipiteen sosialisoimista?

Etsin etsimistäni ikuisia arvoja, ja jalkani vievät minut ohi monen
kuuluisuuden haudan.

Ihminen on silloin vanha kun menneisyyden vaikutus on häneen suurempi kuin nykyhetken.

Radikalismi alkaa olla niin tavallista, että sovinnaisuus alkaa olla radikaalia (1974).

Nolla on nolla, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.

Ikiliikkujan suurin ongelma on siinä, että sitä on vaikea saada pysähtymään.

Ruusu kuihtuu aikanaan, olipa se asetettu kuinka hienoon maljaan tahansa.

Äly ilman sydäntä on kuin kuu taivaalla. Se valaisee, muttei lämmitä.

Ihmisellä on kaksi korvaa, mutta yksi suu – onneksi!

Tarmo Pyykkönen