Kokoelmat Hannu Hirvoselta ja Kari Hongistolta

Aforismikokoelmille löytyy niukasti kustantajia. Ison kustantamon kautta kokoelman voi saada julkaistua vain, jos kirjoittajana on Markku Envall. Siksi onkin ilahduttavaa, että Kulttuurivihkot on kahden vuoden aikana julkaissut useita kokoelmia. Tänä keväänä kokoelmia on ilmestynyt jo kaksi: Hannu Hirvosen Vuori sumussa ja Kari Hongiston Hengitysteillä ruuhkaa. Myöhemmin on tulossa kirja vielä Pauli Luomalta.

Vaikka Kulttuurivihkot onkin profiloitunut aforismeilla, samanlaisia sen julkaisemat kokoelmat eivät ole. Hannu Hirvosen teoksen tekstit ovat tiiviiksi muotoiltuja ja myös määrältään ne vastaavat sitä, mitä aforismikirjoilta on totuttu odottamaan. Tyyli on tunnistettavissa Hirvosen kahdesta aiemmasta kokoelmasta. Hän osaa sanoa painavankin asian kevyesti, joskus lempeästi huumoriin verhottuna. Tässä esimerkkejä:

Ehkä tarvittaisiin neljäskin maailma.

Pimeässä jokainen lammas on musta.

Talouden näkymätön käsi? Kuka senkin pesee?

Joka kodissa keskimäärin 250 000 esinettä. Ja mitä sanomme lapsillemme? Jonakin päivänä tämä kaikki on sinun.

Ihminen nerokas hiiri, virittää itse loukkunsa.

Onko maallamme malttia olla vaurastumatta?

Etsin ihmisen jälkiä. Mitä pienempiä, sitä parempi.

Näkymättömyys on parasta julkisuuden hallintaa.

Päänsisäinen kriitikko. Muualta ei löydy palstatilaa.

Toisin kuin Hirvosen kirja, Hongiston teos ei ole perinteisen aforismikokoelman mittainen, vaan huomattavan laaja. Hengitysteillä on todellakin ollut ruuhkaa ja Hongistolla sanottavaa monesta aiheesta, sillä lukujakin on kertynyt peräti kaksikymmentäkaksi.

Suurin osa teksteistä on aforismeiksi luokiteltavia, mutta mukana on jonkin verran myös muuta lyhytproosaa. Vaikka ajatusten määrä hengästyttää, kirjaan kannattaa tutustua, koska mukana on kiinnostavia oivalluksia, esimerkiksi tällaisia:

Leimojen lyöjät, mitä jos muste loppuu?

Unohtaminen synnyttää unohdetut, jotka muistavat.

Teen pakkovalintani vapaasti.

Lintuja rengastetaan, jotta tiedettäisiin missä ne liikkuvat. Ihmisen jäljet näkyvät muutoinkin.

Aikaa on syytetty totuudenjälkeisyydestä, vaikka syy on ajaton.

Kuolema lopettaa kuolemanpelon, mutta tätä tietoa ei arvosteta.


Lisätietoja:

http://www.kulttuurivihkot.fi/kirjat/hannu-hirvonen-vuori-sumussa/


http://www.kulttuurivihkot.fi/kirjat/kari-hongisto-hengitysteilla-ruuhkaa/